"Sopivaa tilaisuutta. Se onkin jo lähellä." Toquin hymyili viekkaasti. "Valkoiset sotilaat ovat vanginneet El Verdugon, he eivät suinkaan uhraa häntä täällä."
"Isäni on viisas, hän on huolellinen päällikkö. Minkätähden hän luulee, ettei El Verdugo kuole Valdiviassa?" kysyi Luchs taas.
"Poikani tekee paljon kysymyksiä!" vastasi Toquin tällä kerralla hiukan
vihaisesti ja loi toiseen synkän katseen. "Eikö hän tiedä, että
Santiago on valkoihoisten suurin kaupunki. Siellä täytyy hänen kuolla.
Hänen verensä on virtaava kaikkien valkoihoisten silmien edessä."
Läsnäolevat olivat yhtä hämmästyneitä kuin kummastuneitakin. Antinahuel huomasi sen ja ylpeä hymy loisti hänen kasvoillaan. Se hävisi kuitenkin hetkiseksi ja hän jatkoi samalla äänellä: "Poikani tuntevat kai tien, joka johtaa Valdiviasta Santiagoon. Sitä myöten on sangen vaikea kulkea, sillä se käy del Rio See rotkon läpi. Valkoisten miesten täytyy kulkea tämän ahtaan paikan ohitse, ja siellä olen päättänyt odottaa vihollisia. Soturini asettuvat kukkuloille, ja kun vihollinen mitään aavistamatta saapuu rotkolle, tulee hän piiritetyksi joka puolelta. Mitä sanovat urhoolliset araukani-soturit tästä suunnitelmasta?"
"Suuri Toquin Antinahuel on keksinyt sen!" vastasi Cathikara kunnioittavasti. "Eikö ole mitään muuta tietä Valdiviasta Santiagoon?"
"Ei."
"Siinä tapauksessa ovat valkonaamat mennyttä kalua."
"Pelastamattomia", vakuutti Antinahuel. "Del Rio See rotko on kuuluisa paikka araukanien historiassa. Siellä voitti Toquin Cadequal kerran 100:n miehen suuruisen espanjalaisen joukon."
"Araukanit tulevat myös nyt voittamaan ja kunnioittamaan Antinahuelia kuin kunniansa aurinkoa!" sanoi Musta Hirvi.
Intiaanit neuvottelivat vielä hetkisen, sitten tunkeutui Toquinin sanansaattaja keskelle päällikköjen piiriä, ojensi molemmat kätensä eteenpäin ja kääntyi kolme kertaa ympäri.