Kokenut sotilas nyökkäsi tyytyväisenä. Kuulemansa uutiset olivat kuin valonsäde epätoivon pimeydessä. Nyt saattoi hän kevyemmällä sydämellä työskennellä isänmaansa hyväksi.
Kaksi päivää myöhemmin tapaamme hänet eräästä salaisesta neuvottelusta ystäviensä ja uskottujensa don Gregorio Peraltan ja Ludvigin, kanssa. Hän oli taas kyvykäs ajatteleva ihminen, joka laatii uusia suunnitelmia. Antinahuelin viekas oletus kävisi nyt toteen.
"Vihdoinkin olemme kansan avulla pelastaneet isänmaan vapauden", huomautti don Tadeo muun muassa, "don Pancho Bustamente on kukistettu, hänen kunnianhimoiset suunnitelmansa ovat menneet myttyyn ja rauha vallitsee taas. Meidän ei pidä kuitenkaan heittäytyä toimettomiksi, sillä se, joka tänään on palvelija, voi olla herra huomenna. Tämän Bustamenten, isänmaan suurimman vihollisen, täytyy kuolla!"
"Hyvä!" sanoi don Gregorio nyökäten myöntävästi. "Se on minunkin mielipiteeni. Minä aion jo tänä päivänä ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin…"
"Miksi?" kysyi toinen. "Valdiviassa ei Bustamenteä voi tuomita. Täällä on järjestys jo palautettu, Santiagossa kiehuu kapina vielä!"
"Ah, te tarkoitatte…?"
"Siellä missä don Tadeo de Leon tuomittiin, siellä täytyy kenraali Bustamentenkin kukistua. Plaza Mayor sopii hänen rangaistuspaikakseen", vastasi puolueenjohtaja synkästi hymyillen. "Koko Santiago on kuuleva hänen tuomionsa."
"Hän saakoon, minkä hän ansaitsee", myönsi Ludvig. "Mutta minun mielipiteeni on, että tuomio on pantava toimeen niin nopeasti kuin mahdollista."
"Olette oikeassa, ystäväni. Tästä syystä annan suuren vartijajoukon viedä vangin Santiagoon."
"Entäs me?"