Muutamien minuuttien kuluttua joutui nuori tyttö jälleen Antinahuelin valtaan.

XIV. MURSKAUTUNEITA TOIVEITA.

Kuten Trangoil Lanec oli ennustanutkin, parani kreivi Ludvig sangen nopeasti, sillä hänen haavansa eivät olleet vaaralliset, vaikka ne olivatkin syvät. Mutta enemmän kuin oma tilansa huolestutti Ludvigia suojattinsa kohtalo, ja hän olisi mielellään noussut vuoteestaan rientääkseen hänen avukseen, ellei don Tadeo olisi pidättänyt häntä.

Tämä ponteva mies ajatteli oman surunsa ohella muittenkin tuskia. Melkein koko kapinan jälkeisen yön hän järjesteli Valdivian oloja, kunnes järjestys oli palautunut. Se olikin onneksi hänelle, sillä mitä enemmän hän kiinnitti huomiotaan muihin asioihin, sitä vähemmän tuli hän ajatelleeksi suruaan.

Seuraavana päivänä keskusteli hän don Ramirezin kanssa. Tämä pelkurimainen ja periaatteeton mies oli Tadeon voiton jälkeen kokonaan muuttanut mielipiteitään ja parjasi nyt minkä saattoi vangittua kenraali Bustamenteä. Mustan Sydämen johtaja hymyili halveksivasti, kun hän huomasi, että don Ramirez sankari oli sangen innostunut uuteen asiaan ja tarjoutui kaikkeen, joka hyödytti sitä. Kuitenkin piti don Tadeo häntä vankina, jota hän tilaisuuden sattuessa saattoi käyttää hyväkseen.

Trangoil Lanecista, Curumillasta ja Valentinista ei ollut tullut mitään tietoja, ja luultiin jo, että heidän tehtävänsä oli epäonnistunut. Joanin tulon jälkeen saivat asiaan innostuneet jälleen uutta toivoa. Hän kertoi, että Curumilla oli Rosarion jäljillä ja seurasi häntä varovaisesti. Voitiin siis toivoa tytön pelastusta.

"Mutta mistä johtuu, että päällikkö on lähettänyt teidät luoksemme?" kysyi don Tadeo kuunneltuaan tarkkaavaisena ja iloisena intiaanin kertomusta.

"Curumilla on ulmen", vastasi tämä yksinkertaisesti. "Hän on urhoollinen ja jalo. Joan ryösti valkoisen neitosen. Curumillalla oli oikeus tappaa hänet, mutta hän teki hänet ystäväkseen."

"Siinä hän teki oikein!" sanoi don Tadeo lämpimästi ja puristi intiaanin kättä. "Puhukaa, tahdotteko tulla uskotukseni?"

"Joanilla on vain yksi sydän ja sielu — molemmat kuuluvat Curumillan ystäville."