Päällikkö nyökkäsi.
"Mutta mitä me teemme?" huudahti Ludvig. "Sen kirotun paikan ohi täytyy meidän todellakin kulkea, jollemme tahdo luopua suunnitelmistamme."
"Me joudumme aina pulasta toiseen!" mutisi don Tadeo. "Puhukaa,
Curumilla, tiedättekö mitään neuvoa?"
Päällikkö hymyili. "Tahtooko isäni antaa minun toimia?" kysyi hän.
"Aivan varmaan! Minä luotan teihin, sillä tiedän, että te olette oivallinen sotilas ja kyvykäs mies."
Täynnä toivoa tarkastelivat kaikki ulmenia.
"Hyvä, minä sitoudun tekemään Antinahuelin suunnitelmat tyhjiksi ja ehkä samalla voin pelastaa valkoisen tytön."
"Caspita, olisikohan se mahdollista?"
"Curumilla pitää varansa… kaikki riippuu asianhaaroista. Veljeni kuunnelkoot!"
Nyt keksi päällikkö suunnitelman, joka voitti yleisen suosion, sillä oli suuria toiveita sen onnistumisesta. Millä tavalla se pantiin toimeen, saamme heti nähdä.