"Hyvä, poikani on aina tervetullut. Seuraako Joan vielä valkoista naista, jota hän rakastaa?"
"Isäni erehtyy!" vastasi intiaani varmasti. "Joanilla on vaimo ja lapsia, hän vihaa valkoista väriä!"
"Onko poikani koskaan kuullut puhuttavan Myskirotta nimisestä soturista?"
"Kyllä, sehän oli sama, jolle minun täytyi jättää valkoinen neitonen."
"Täytyi? Tuliko poikani siis pakoitetuksi siihen?"
Suuri jännitys kuvastui Suurtoquinin kasvoilla. Toinen pudisti voimakkaasti päätään.
"Isäni on mahtava ja viisas, kuu ja tähdet kertoelevat hänen kunniastaan. Mutta hän erehtyy. Kuka voisi pakoittaa Joania? Kun häntä loukataan, kostaa hän keihäällänsä! Antinahuel on käskenyt, Joan on totellut!"
"Myskirotta on petturi!" sanoi Toquin. "Antinahuel janoaa hänen vertansa." Hän aikoi jatkaa, mutta saikin äkkiä jotakin toista ajattelemista ja kysyi: "Kuinka monta keihästä pojallani on mukanaan?"
"Tuhat."
Kuten huomataan, ilmoitti Joan kaksinkertaisena soturiensa luvun seuraten Curumillan kehoituksia. Antinahuel oli tyytyväinen. Sangen ystävällisesti jatkoi hän: "Onko Joan nähnyt espanjalaisia? Ovatko he kaukana?"