"No niin, Machi, me odotamme! Tunnetko miehen, joka on syypää murhaan?"
"Minä tunnen hänet."
"Minkätähden isäni ei sitten puhu?"
"Koska on henkilöitä, jotka epäilevät Machin oikeudentuntoa, ja…"
"Kukaan ei epäile Machia, ei kukaan!" kirkui päällikkö. "Olipa rangaistavan arvo mikä tahansa, niin ei hän tule välttämään kostoani. Puhu Machi! Lupaan sinulle, että se mies, jonka nimen mainitset, on kuoleva!"
Poppamies ei enää miettinyt. Hän oikaisi ylpeästi vartaloansa, kohotti oikean kätensä ja muitten jännityksellä seuratessa hänen liikkeitään näytti sormellaan juuri sitä päällikköä, joka oli osoittanut sydämellistä vierasvaraisuutta ystävillemme.
"Täytä valasi, Ulmen! Tuossa seisoo mies, joka on syypää isäsi murhaan
— Trangoil Lanec!"
Machin tiikerikatse viivähti hetkisen syytetyn vartalolla, sitten näytti hänen olemuksensa äkkiä muuttuvan ja ikäänkuin sulautuvan hiljaiseen suruun. Hän peitti kasvonsa kaapuunsa, aivankuin tämä ilmoitus olisi tuottanut hänelle suurta tuskaa.
Syvä hiljaisuus vallitsi. Trangoil Lanec oli mies, jota kaikkein vähimmin voitiin epäillä murhasta, sillä rohkeudellaan ja avosydämisyydellään oli hän voittanut kaikkien suosion. Niin pian kun hämmästys oli haihtunut, syntyi vilkasta liikettä, ja kaikki vetäytyivät pois miehen luota, joka ennen oli ollut niin hyvässä maineessa.
Trangoil Lanec seisoi nyt yksin syyttäjänsä edessä. Kuin salama olivat Machin hirveät sanat iskeneet häneenkin, mutta nyt alkoi jo halveksuva hymy väreillä hänen huulillaan. Hän astui satulasta ja odotti.