"Veljeni puhuu hyvin", sanoi Antinahuel myöntävästi, "me tulemme olemaan ylpeät voittaessamme hänet."
Kenraali Bustamente laski melkein ystävällisesti kätensä ranskalaisen olkapäälle. "Kuulkaa minua, señor. Te olette ranskalainen, sen voin päättää puheestanne, teidän täytyy siis erehtyä. Vai onko Ranska sodassa Chilen kanssa?"
"Ei", myönsi Ludvig hymyillen.
"No, sitten on meidän helppo sopia. Te ja kaikki teidän maanmiehenne, joita kenties on kalliolla, olette vapaita ja saatte lähteä minne tahansa. Sitävastoin jätätte chileläiset ja intiaanit haltuumme, jos sellaisia löytyy näet joukossanne. Sovimmeko me?"
Kreivi Ludvig suuntasi halveksivan katseen kenraaliin. Sitten kääntyi hän ympäri ja poistui rauhallisin askelin.
"Halloo, mitä te teette?" kysyi Bustamente kummastuneena. "Te olette velvollinen vastaamaan ehdotukseeni."
"Sananne ovat turhat — jatkamalla neuvottelua teidänlaisenne miehen kanssa häpäisisin kunniani, jonka ainakin tahdon säilyttää puhtaana, herrani."
"Hyvä, muukalainen on urhoollinen sotilas. Mutta moni nuorista miehistämme on kuollut, heidän verensä huutaa kostoa", sanoi Musta Hirvi.
"Se on paha, mutta se ei voi muuttaa päätöstäni."
"Kuitenkin täytyy teidän antaa seuralaisillenne tieto ehdoituksestamme", arveli Bustamente.