"No niin, lue siis, mitä tässä paperissa seisoo!" komensi Antinahuel.
Chileläinen tarttui koneellisesti paperiin ja koetti ryhtyä asiaan.
Vihdoin luki hän vapisevalla äänellä:
Minä allekirjoittanut, don Pancho Bustamente, sitoudun täten luovuttamaan Antinahuelille, araukanien Suurtoquinille ja hänen kansalleen vapaaksi omaisuudeksi:
1) Valdivian maakunnan.
2) Concepcion maakunnan, kaksikymmentä peninkulmaa molemmilta puolilta Talkan kaupunkia. Nämä alueet luovutan ainoastaan sillä ehdolla, että Toquin Antinahuel palauttaa minulle vallan, jonka olen kadottanut, ja auttaa minua saamaan alueet käsiini. Jolleivät nämä ehdot kuukauden kuluttua tästä päivästä lähtien ole täytetyt, raukenee sitoumus.
Don Pancho Bustamente.
Chilen tasavallan sotaministeri.
Sillaikaa kuin sotilas luki, oli Antinahuel kumartunut hänen olkapäänsä yli, ja hänen tulinen katseensa lensi tarkkaavaisesti riviltä riville. Tuskin oli chileläinen lopettanut lukemisensa, kun Antinahuel tempasi oikealla kädellään paperin hänen kädestään ja syöksi salamannopeasti toisella kädellään tikarin hänen rintaansa. Onneton horjui ojennetuin käsin ja ammottavin silmin kaksi askelta taaksepäin ja vaipui sitten syvästi huo'ahtaen maahan.
"Mitä te olette tehnyt?" huudahti kenraali kummastuneena.
"Hm", vastasi päällikkö kääntäen paperin kokoon ja pistäen sen vyöhönsä, "kuolleet vaikenevat."
"Se on totta", myönsi Bustamente.