Soturit poistuivat näin kauhealla tavalla murhatun chileläisen ruumis mukanaan.
"Kas niin, veljeni voi uskoa apuuni", selitti Antinahuel. "Koetan tehdä parhaani."
"Mutta sen täytyy käydä nopeasti", sanoi Bustamente. "Jos tahdotte seurata neuvoani, niin kutsukaa kaikki soturinne kokoon Biobion luo. Me valloitamme Concepcion kädenkäänteessä, sitten marssimme Taikaa kohti, ja jos kuljemme kyllin nopeasti, olemme pian Santiagon herroja."
"El Verdugolla on suuria toiveita — Antinahuel koettaa täyttää ne!" sanoi Toquin ja kääntyi sitten päättäväisesti Mustan Hirven puoleen. "Poikani, Qinpusen ja Tulikeihäs ratsastakoot joka intiaanikylään. Kymmenen päivän kuluttua täytyy kolmetuhatta soturia olla Condorkankin kentällä; vaikkapa heidän täytyisikin marssia yöt ja päivät. Päällikkö, joka ei tahdo viedä soturejansa sinne, puettakoon naisen pukuun. Olen puhunut!"
Musta Hirvi kumarsi ja poistui. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin ratsastivat sanansaattajat höllin ohjaksin eri suunnille.
XIX. SOTAJUONI.
Kalliolinnoituksen puolustajat kummastuivat suuresti nähdessään intiaanien purkavan leirinsä ja katoavan pitkässä ratsastuslinjassa aarniometsään. Pian saivat he tietää syyn siihen. Don Gregorio Peralta tuli näkyviin asestetun joukkonsa kanssa ja ilmoitti heille merkkien avulla, että tie laaksoon oli vapaa.
Meidän ei tarvitse mainita, että don Tadeo lähti heti seuralaisineen ystäviänsä vastaan. Nämä antoivat heille vain ikäviä tietoja.
"Kenraali Bustamente on päässyt pakoon!" sanoi don Gregorio.
"Tiedän sen!" vastasi don Tadeo.