"Luonnollisesti lähdette Concepcioon — mitäpä muuta? Puolen tunnin kuluttua täytyy teidän olla matkalla."
Ryhtymättä pitempiin vastaväitöksiin ja rukouksiin, joiden hän tiesi olevan hyödyttömiä, tarttui Ramirez kirjeeseen ja ryntäsi kuin mielipuoli huoneesta.
"Mies raukka!" sanoi don Tadeo hymyillen sääliväisesti. "Hän ei aavista minun toivovan, että viholliset saavat käsiinsä paperin, jonka hän vie mukanaan. No niin, en luule, että hänellä on paljon pelättävää. Antinahuel halveksii hänenlaisiansa miehiä. Jumala suojelkoon sukkelaa Joania. Vangiksi joutuminen merkitsee hänelle samaa kuin kuolema." — Hetken kuluttua nousi araukani satulaan ja ratsasti Concepciota kohti sivuuttaen don Ramirezin, joka apealla mielellä ratsasti samaa tietä myöten.
XX. IHMISUHRI.
Viikon kuluttua äsken kuvailemistamme tapahtumista oli araukani-armeija asettunut Biobion luo asemiin. Varovaisena soturina oli Antinahuel leiriytynyt metsäiselle kukkulalle erään joen varrelle, ainoan kahluupaikan luo, joka kulki joen yli. Intiaanit olivat niin huolellisesti piiloutuneet metsän pimeyteen, ettei kukaan voinut arvata heidän läsnäoloaan.
Pian olivat neljän ylipäällikön sotavoimat kohdanneet toisensa sovitulla paikalla, ja uusia sotureita saapui yhä. Koko sotavoima nousi vihdoin noin kymmeneentuhanteen mieheen.
Kuten lukija arvannee, oli don Ramirez joutunut araukanien käsiin, ja senaattori-raukka vapisi jo pelosta odotellessaan hänen osakseen tulevaa kohtaloa. Hänen huolensa eivät olleet surullista kyllä perättömiä, sillä ennenkuin aurinko oli laskenut, oli tuo surkuteltava mies ruumiina — tähtiin oli kirjoitettu, ettei hän enää koskaan saisi nähdä Casa Azuliaan. Ramirezin taskusta löydettiin kirje, ja se antoi Antinahuelille paljon päänvaivaa. Mutta päällikkö oivalsi hetken kuluttua don Tadeon juonen. Kuinka oli tämä voinut antaa niin tärkeän tehtävän aivan kykenemättömälle senaattorille? Siinä piili luultavasti viekas sotajuoni, ja hän luuli oivaltavansa sen.
Hänen neuvotellessaan kerran päällikköjen kanssa tästä, ilmestyi äkkiä
Musta Hirvi esiin kauhistunein ja levottomin kasvonilmein.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi Bustamente, joka oli myös läsnä neuvottelussa.
"Useita vakoojia on saapunut tänne!" vastasi päällikkö läähättäen.