"Oi!" huudahti nuori tyttö, "olisin niin iloinen saadessani nähdä noiden uutterien eläinten puuhia!"
Erämies pysähtyi.
"Se käy varsin helposti päinsä, señorita", sanoi hän, "jos vain tahdotte seurata minua seuralaistenne jäädessä tänne meitä odottamaan."
"Kyllä! Kyllä!" vastasi doña Luz kiitollisena, mutta malttaen mielensä hän äkkiä lisäsi: "Anteeksi, mutta enoni"…
Kenraali katsahti erämieheen.
"Mene, lapseni, odotamme sinua täällä", sanoi hän.
"Kiitos, eno", huudahti nuori tyttö iloisena hypäten alas satulasta.
"Vastaan hänestä", lausui erämies vilpittömästi, "älkää lainkaan pelätkö!"
"En pelkää mitään uskoessani hänet teidän huostaanne, ystäväni", vastasi kenraali.
"Kiitos!" ja viitaten merkiksi doña Luzille Musta Hirvi katosi hänen kanssaan pensaitten ja puiden sekaan.