"Mikä sinua vaivaa, Eusebio? Puhu, taivaan nimessä, puhu!" pyyteli
Uskollinen Sydän.
"Äitinne, don Rafael, äitinne…"
"No niin! Puhu!… Mutta puhuhan toki!" huusi nuori mies tuskastuneena.
"Oi Jumalani!" vastasi vanhus huitoen käsiään, "se on liian myöhäistä!"
"Puhu nyt jo! Taivaan nimessä! Teet minut mielettömäksi!"
Vanhus loi häneen säälivän katseen.
"Don Rafael" sanoi hän, "rohkeutta! Olkaa mies!"
"Voi, taivas! Mikä kauhea uutinen sinulla on minulle kerrottavana?"
"Äitinne on Kotkanpään vankina…"
"Sen tiedän."