"Ellette vielä tänään, tänä aamuna antaudu comanchipäällikön käsiin…"
"Entä sitten?"
"Niin hänet poltetaan elävältä!…"
Nuori mies kirkaisi sydäntäsärkevästi. Hänen ystävänsä tuki häntä, sillä muuten hän olisi pudonnut hevosen selästä.
"Mutta", kysäisi Ilomieli, "sanoitteko, että hänet piti polttaa tänään?"
"Sanoin."
"On siis vielä aikaa."
"Voi, se tapahtuu auringon noustessa, ja näettekö?" sanoi hän surkean näköisenä viitaten taivaalle.
"Oi", huudahti Uskollinen Sydän selittämättömällä äänensävyllä, "minä tahdon pelastaa äitini!"
Ja kumartuen hevosensa kaulaa vasten hän lähti huimaavaa vauhtia ratsastamaan. Toiset seurasivat häntä. Hän kääntyi Ilomieleen päin: