"Se on välttämätöntä!" kertasivat päälliköt kumartaen.
"Menkää", jatkoi Aurinko, "suorittakaa alkuvalmistukset, antakaa toimitukselle sovitusuhrin leima, ei koston. Kaikkien ihmisten täytyy nähdä, että comanchit eivät kiduta naista huvin vuoksi, vaan että he osaavat rangaista syyllisiä. Olen puhunut."
Päälliköt nousivat ja tervehdittyään kunnioittavasti vanhusta poistuivat.
Kotkanpää oli saavuttanut tarkoituksensa. Hän saisi kostaa, ottamatta päälleen vastuuta teosta, jonka koko inhottavuuden hän oli ymmärtänyt, mutta johon hän oli taitavasti osannut saada osallisiksi heimonsa päälliköt muka oikeuden perusteella, vaikka hän siitä sisimmässään välitti perin vähän.
Valmistukset rangaistusta varten suoritettiin kiireisesti.
Naiset veistelivät saarnesta ohuita tikkuja, jotka oli pistettävä tuomitun kynsien alle, toiset keräsivät seljapuun ydintä valmistaakseen rikitettyjä sytykkeitä, kun taas nuorimmat lähtivät metsään tuodakseen sylimäärin tuoreita puita, joilla tuomittu oli hiljalleen poltettava, niin että hän samalla tukehtuisi savuun.
Sillä aikaa olivat miehet tyvestä kuorineet paljaaksi erään kidutuspaaluksi sopivan puun. Sitten he olivat sivelleet sen hirvenihralla, johon oli sekoitettu punamultaa. Juurelle he olivat kasanneet polttopuut, ja kun tämä oli tehty, oli taikuri saapunut salaperäisin sanoin vihkimään puun, niin että se vihdoin oli kaikin puolin kunnossa käytettäväksi tarkoitukseensa.
Kun nämä valmistukset oli suoritettu, tuotiin tuomittu paalun luo ja pantiin sitomatta istumaan puukasalle. Sitten alkoi päänahkatanssi.
Onneton nainen oli näköjään rauhallinen. Hän oli päättänyt uhrata henkensä. Ei mikään hänen ympärillään voinut häntä enää horjuttaa.
Hänen silmänsä hehkuivat kuin kuumeessa ja olivat täynnä kyyneliä tuijottaessaan tuohon joukkoon, joka ympäröi häntä kiljuen kuin villipedot. Hänen sielunsa toimi kuitenkin yhtä pirteänä ja selvänä kuin hänen parhaina päivinään. Äitiparkaa vaivasi pelko ahdistaen hänen sydäntään ja pannen hänet kärsimään tuskaa, johon verrattuna intiaanien hänelle aikoma oli pientä. Hän vapisi ajatellessaan, että hänen poikansa, saatuaan tietää kauhean kohtalon, rientäisi paikalle ja hänet pelastaakseen antautuisi julmien vihollistensa käsiin.