"Olkaa huoleti, don Inigo, poikani ei joudu käsiinne."
Haciendero lausui nämä sanat niin synkällä äänenpainolla, että tuomari kääntyi hätkähtäen.
"Varokaa, mitä teette!" lausui hän.
"Olkaa huoleti", vastasi don Ramón, "tahdon vain pitää huolta siitä, ettei poikani joudu mestauslavalle ja siten häväise nimeäni."
Samassa tuotiin hevonen. Rikosasiain tutkintotuomari heittäytyi satulaan.
"Kas niin, hyvästi don Ramón", sanoi hän suopeasti, "olkaa varovainen. Se nuorukainen voi vielä parantaa tapansa, hän on vain vähän vilkas eikä mitään muuta."
"Hyvästi, don Inigo d'Albaceyte", vastasi haciendero kuivasti, mikä ei kaivannut mitään vastausta.
Tuomari pudisti päätään ja iskien molemmat kannukset hevosen kylkiin lähti ratsastamaan täyttä ravia saattojoukkonsa seuraamana, vielä viimeisen kerran kädellään viitattuaan tilanomistajalle hyvästiksi.
Tämä seurasi häntä katseillaan niin kauan kuin voi hänet eroittaa, minkä jälkeen hän ripein askelin palasi haciendaan.
"Eusebio", sanoi hän mayoralille, "soittakaa kelloa, niin että saadaan koolle kaikki peonit ynnä muut haciendan palvelijat."