Comanchit katsoivat toisiaan hetken aikaa hämmästyneinä. Näiden miesten stoalainen kieltäytyminen, he kun toisen rohkean toiminnan avulla olisivat voineet ei ainoastaan päästä pakoon, vaan myöskin sanella heille ehdot, mutta nyt, käyttämättä hyväkseen tätä suunnatonta etua, heittivät pois aseensa ja antautuivat heidän käsiinsä, näytti menevän yli sankaruuden rajojen, jota heidän heimossaan pidettiin kunniassa.
Syntyi jokseenkin kauan kestävä hiljaisuus, jonka aikana olisi voinut kuulla sydämien sykkivän näiden pronssinkovien miesten rinnoissa, jotka alkuperäisestä kasvatuksestaan huolimatta, varsinkin mitä tulee tunteisiin, ovat kehittyneempiä kuin saattaisi luulla ymmärtämään kaikkia todellisia tunteita ja pitämään arvossa todella jaloja tekoja.
Epäröityään muutaman hetken Kotkanpää vihdoin heitti luotaan aseensa ja lähestyen metsästäjiä lausui heille liikuttuneella äänellä, joka ei sopinut näennäisesti levolliseen ja välinpitämättömään ulkomuotoon:
"On totta, kalpeakasvoiset soturit, että olette ylevämielisiä, mikä lieventää meille lausumianne sanoja, ja että me kaikki ymmärrämme teitä. Tiedämme myös, että totuus on aukaissut huulenne. Meidän intiaanien, joilla ei ole valkoihoisten järkeä, on sangen vaikea, usein itsekään sitä tahtomatta, olla tekemättä moitittavia tekoja, mutta me toivomme, että Uskollinen Sydän ottaa pois kuoren sydämensä ympäriltä, niin että se on kirkas kuin meidän, ja että vihankauna väliltämme haudattaisiin niin syvälle, että pojanpoikiemme pojanpojatkaan eivät voisi edes tuhannen auringon valossa sitä löytää."
Ja laskien molemmat kätensä erämiehen olkapäille hän suuteli hänen silmiänsä ja lisäsi:
"Olkoon Uskollinen Sydän veljeni!"
"Olkoon niin!" lausui erämies tyytyväisenä tähän päätökseen; "tästälähin olen yhtä suuressa määrässä comanchien ystävä kuin olen heitä tähän asti epäillyt."
Intiaanipäälliköt tungeksivat uusien ystäviensä ympärillä, joille he osoittivat alkuperäisille luonteille ominaisen tavan mukaan suurta mieltymystä ja kunnioitusta.
Molemmat erämiehet olivat jo kauan olleet tunnettuja Käärmeen heimon keskuudessa, ja heidän maineensa oli ollut suuri. Sangen usein leiritulien ympärillä istuttaessa olivat kertomukset heidän urotöistään herättäneet ihailua nuorissa miehissä, joille vanhat soturit niitä kertoilivat.
Sovinto Uskollisen Sydämen ja Kotkanpään välillä oli ollut vilpitön.
Jäljellä oli enää vain heikko muisto heidän entisestä vihastaan.