Taistelu oli hirvittävä!
Nuori mies oli päättänyt uhrata henkensä, mutta tahtoi sen myydä niin kalliisti kuin mahdollista.
Kuten sanottu, joka lakauksella, jonka hän ampui, ja joka kerta, kun hän heilutti puukkoaan, hän päästi varoitushuudon, ja siihen meksikolaiset vastasivat puolestaan avaten musketeistaan yhteistulen rosvoja vastaan. Nämä olivat silloin puoliksi näkyvissä hyökätessään raivoisasti miehen kimppuun, joka niin uljaasti sulki heiltä tien uskollisen rintansa murtumattomalla suojamuurilla.
Vihdoin kapteeni lyyhistyi yhden polven varaan. Rosvot syöksyivät suinpäin hänen kimppuunsa haavoittaen toinen toistaankin, kun olivat niin innoissaan hänet hengiltä saadakseen. Tuollaista ottelua ei voinut kestää pitkälti. Kapteeni Aguilar kaatui, mutta kaatuessaan hän vei mukanaan kaksitoista rosvoa, jotka olivat menettäneet henkensä ollen hänelle verisenä saattueena hautaan.
"Hm!" mutisi kapteeni Uaktehno katsellessaan häntä ihaillen ja koettaessaan seisahduttaa verta ammottavasta haavasta, jonka oli saanut rintaansa; "mikä tuima mies! Jos muut ovat samanlaisia kuin hän, emme me koskaan pääse perille. Eteenpäin", jatkoi hän kääntyen tovereittensa puoleen, jotka odottivat hänen käskyjään, "älkää antako itseänne ampua enää kuin kyyhkysiä. Hyökkäykseen!"
Preirierosvot syöksyivät seuraamaan häntä huitoen aseillaan ja alkoivat nousta kukkulalle huudahdellen: "Hyökkäykseen! Hyökkäykseen!"
Meksikolaiset, jotka olivat olleet kapteeni Aguilarin sankarillisen kuoleman todistajia, valmistautuivat kostamaan hänen puolestaan.
IV
Tohtori
Sillä aikaa, kun tapaukset täällä kehittyivät näin kauheiksi, keräsi tohtori kasveja kaikessa rauhassa.