Ja tohtori, joka oli huomannut harvinaisen kasvin, kumartui innostuneena sitä ottamaan.
"Ettekö siis tahdo minulle sanoa, mitä siinä teette?" jatkoi erämies.
"Näettehän sen hyvin itsekin, ystäväni."
"Minäkö? Niin, näen teidän huvittelevan itseänne kiskomalla preirieltä rikkaruohoja, siinä kaikki, ja kysyn itseltäni, mitä hyötyä tuosta voi olla."
"Oh, tietämättömyys!" mutisi oppinut ja lisäsi sitten kovaa sillä alentuvaisella äänenpainolla, joka on niin ominainen Aesculapiuksen oppilaille, "ystäväni, minä etsin kasveja, joita kerään luokitellakseni ne herbaariooni. Näiden preirieseutujen kasvisto on suurenmoinen. Olen vakuutettu, että olen keksinyt ainakin kolme uutta Chirostemon pentadactylon-muunnosta, jotka kuuluvat flora mexicanaan."
"Ah", huudahti erämies ja koki parhaansa mukaan olla purskahtamatta nauramaan aivan tohtorin nenän edessä, "luulette löytäneenne kolme uutta…"
"Chirostemon pentadactylon-muunnosta, niin ystäväni", täydensi oppinut lempeästi.
"Ahaa!"
"Ehkä niitä on neljäkin."
"Oh, oh! Onkohan tuo kovinkin hyödyllistä?"