Läsnäolijat eivät voineet pidättää hämmästynyttä liikettä nuoren naisen näin odottamatta ilmestyessä.
"Ah, Jumalan kiitos!" huudahti erämies; "apumme ei ole siis ollutkaan täysin hyödytön!"
"Ei", vastasi tyttö suloisesti ja lisäsi alakuloisena, surumielisyyden kuvastuessa hänen kasvoillaan: "Kun nyt olen kadottanut hänet, joka oli minulle isän sijaisena, niin pyydän teiltä suojelustanne, caballero."
"Sen lupaan, madame", lausui erämies lämpimästi. "Mitä tulee enoonne, niin luottakaa minuun, minä tuon hänet takaisin luoksenne, vaikka se maksaisi henkeni. Tiedättehän", lisäsi hän, "etten vasta tänään ensi kertaa riennä avuksenne."
Kun ensi kiihtymys oli mennyt ohi, haluttiin saada tietää, miten nuoren tytön oli onnistunut pelastua rosvojen etsinnästä.
Doña Luz kertoi lyhyesti, mitä oli tapahtunut.
Nuori tyttö oli täysissä pukimissa heittäytynyt vuoteeseensa. Levottomuus oli pitänyt häntä valveilla, salainen aavistus pakoitti hänet olemaan varuillaan.
Kuullessaan rosvojen huudot hän epätoivo sydämessä nousi vuoteestaan ja huomasi heti ensi silmäyksellä, että pakeneminen oli mahdotonta.
Katseltuaan kauhistuneena ympärilleen hän oli huomannut vaatteet, jotka oli heitetty sikin sokin riippumattoon ja riippuivat siitä molemmin puolin alas.
Silloin pisti hänen päähänsä ajatus, joka kirkkaan salaman tavalla näytti tulleen taivaasta.