Uskollinen Sydän saapui tosiaankin, mutta hän ei ollut yksin. Ilomieli ja Kotkanpää olivat hänen seurassaan samoin kuin useita muita erämiehiä.
Heti luolaan saavuttuaan suuntasi nuori mies kiireesti askeleensa suoraan siihen osaan, missä hänen äitinsä oli. Hän suuteli tätä otsalle ja kääntyen sitten doña Luzin puoleen tervehti hiukan hämillään, mikä ei ollut hänelle luonteenomaista eikä jäänyt vanhalta naiselta huomaamatta.
Nuori tyttö vastasi tervehdykseen yhtä hämmentyneenä.
"Kas niin", lausui Uskollinen Sydän hilpeällä äänellä, "onko teidän ollut kovinkin ikävä minua odotellessanne, jalot vankini? Aika on varmaankin tuntunut teistä hirvittävän pitkältä täällä luolassa. Suokaa anteeksi, että olen karkoittanut teidät tähän vastenmieliseen asuntoon, doña Luz, teidät, jotka olette syntynyt asumaan loistavissa palatseissa. Valitettavasti tämä on minun paras asuntoni."
"Lähellä sen miehen äitiä, joka on pelastanut henkeni", vastasi nuori tyttö ylevästi, "tunnen asuvani kuin kuningatar, asukoon hän sitten missä tahansa."
"Olette tuhannesti liian hyvä, madame", sopersi erämies, "saatatte minut todella hämilleni."
"No niin, poikani", keskeytti vanha nainen ilmeisesti johtaakseen toiseen suuntaan keskustelun, joka alkoi muuttua nuorille vaikeaksi, "mitä olette tehneet tänään? Onko teillä hyviä uutisia meille? Doña Luz on niin levoton kuin olla saattaa enonsa vuoksi ja palaa halusta saada nähdä hänet jälleen."
"Ymmärrän neidin levottomuuden", vastasi erämies. "Toivon voivani sen kohta poistaa, vaikka emme ole saaneet tänään suuriakaan aikaan, kun rosvojen jälkiä on ollut mahdoton löytää. Kaikeksi onneksi tapasimme palatessamme jonkun matkan päässä luolasta tohtorin, joka uskollisena tottumuksilleen etsiskeli kasveja kallionrotkoista. Hän kertoi meille nähneensä epäilyttävän näköisen miehen kiertelevän näitä seutuja. Lähdimme heti etsiskelemään ja tapasimme todellakin erään henkilön, jonka otimme vangiksi ja joka on meillä mukanamme."
"Siinä näette, hyvä herra", lausui doña Luz hiukan vallattomasti, "että on hyötyäkin kasvien keräämisestä. Rakas tohtorimme on kaiken todennäköisyyden mukaan tehnyt suuren palveluksen."
"Vaikkei sitä aikonutkaan", huomautti Uskollinen Sydän naurahtaen.