Heti kun ateria oli päättynyt, vetäytyivät päälliköt syrjään ja juttelivat keskenään matalalla äänellä muutaman minuutin ajan.
Sitten tuotiin vanki Uskollisen Sydämen määräyksestä esille ja valmistauduttiin pitämään kuulustelua.
Mies, johon tuskin tähän asti oli katsottu, tunnettiin heti, kun hän oli päälliköiden edessä, jotka eivät voineet pidättää hämmästynyttä liikettä.
"Kapteeni Uaktehno!" mutisi Uskollinen Sydän ällistyneenä.
"Minä juuri, hyvät herrat", vastasi preirierosvo kopean ivallisesti; "mitä teillä on minulta kysyttävää? Olen valmis vastaamaan."
IX
Oveluutta
Kuulumattoman röyhkeätä oli kapteenin tulla kaiken nyt tapahtuneen jälkeen näin ilman ankaraa vastarintaa antautumaan miesten valtaan, jotka eivät empisi kostaa hänelle verisesti.
Erämiehet olivatkin ihmeissään rosvon käyttäytymisestä ja alkoivat epäillä siinä ansan piilevän. Heidän hämmästyksensä yhä lisääntyi, kun he ajattelivat rosvon yrittämän tempun vakavuutta.
He ymmärsivät varsin hyvin saaneensa hänet vangikseen vain sen vuoksi, että hän itse oli niin tahtonut ja että häntä pakoitti näin toimimaan jokin pätevä syy, varsinkin koska hän niin huolellisesti oli peittänyt jälkensä kaikilta ja etsinyt itselleen niin vaikeasti löydettävän tyyssijan, että tarkkavainuiset intiaanitkin, joita tavallisesti ei mikään voi johtaa harhaan, olivat luopuneet etsimästä häntä sen pitemmälti.