"Se oli sievästi tehty, eikö niin, hyvät herrat? Varmaankin teillä on sen johdosta vain kohteliaisuuksia minulle lausuttavana, teillä, jotka olette mestareita samanlaisissa hommissa. Mutta yksi asia on teille tuntematon, ja sen minä teille nyt sanon. Meksikolaisen kenraalin rikkauksien ryöstäminen oli minulle vain toisarvoisen tärkeä, minulla oli toinen päämäärä, jonka tahdon teille ilmaista, halusin saada käsiini doña Luzin. Meksikosta asti olen askel askeleelta seurannut retkikuntaa. Olin lahjonut sen oppaan, Lörpön, entisen toverini. Luovuttaen seuralaisilleni kullan ja jalokivet halusin saada haltuuni vain nuoren tytön."
"Ahaa! Mutta ammuitte ohi maalin, mikäli minusta tuntuu", keskeytti
Ilomieli hänet ivallisesti hymyillen.
"Niinkö luulette?" vastasi toinen yhä varmana. "Itse asiassa olette kyllä oikeassa, tällä kertaa olen ampunut harhaan, mutta vielä ei ole viimeinen sana lausuttu enkä kenties aina epäonnistu."
"Puhutte täällä preirien sadanviidenkymmenen parhaimman kiväärin keskellä tästä inhoittavasta tuumasta yhtä luottavaisesti kuin jos olisitte turvassa rosvojoukkueenne keskuudessa kätkeytyneenä jonkun tuntemattoman pesänne perukkaan, kapteeni. Se on suurta typeryyttä tai sitten harvinaista röyhkeyttä", lausui Uskollinen Sydän ankarasti.
"Hehheh! Vaara ei minuun nähden ole niinkään suuri kuin koetatte minulle luulotella. Tiedättehän, että olen mies, jota ei ole niin helppo säikähdyttää. Älkäämme siis enää uhkailko, vaan keskustelkaamme, jos se teitä miellyttää, kuin vakavat miehet."
"Me kaikki, metsästäjät, erämiehet ja intiaanisoturit, jotka olemme kokoontuneet tähän luolaan, olemme oikeutetut yhteisen turvallisuutemme nimessä sovelluttamaan teihin rajaseutujen lakia, silmä silmästä, hammas hampaasta, koska olemme tavanneet teidät teosta ja saaneet varmat todistukset, vieläpä oman tunnustuksenne perusteella, varkaudesta, murhista ja ryöstöyrityksestä. Tätä lakia tahdomme sovelluttaa teihin nyt heti. Mitä teillä on sanottavana puolustukseksenne?"
"Kukin asia aikanaan, Uskollinen Sydän. Pian joudumme kyllä siihenkin, mutta kuunnelkaa loppuun, mitä minulla on teille sanottavana. Olkaa levollinen, se aiheuttaa vain jonkun minuutin viivästyksen. Aion itse käydä käsiksi tuohon asiaan, josta teillä näkyy olevan niin paljon sydämellänne asettuessanne omin luvin tuomariksi tähän erämaahan."
"Se laki on yhtä vanha kuin tämä maailmakin, juontaen juurensa itse Jumalasta. Jokaisen kunniallisen ihmisen velvollisuus on käydä pedon kimppuun, kun se tulee hänen tielleen."
"Vertauksenne ei ole kovinkaan mairitteleva", vastasi rosvo hämmästymättä, "mutta minä en ole herkkä närkästymään enkä loukkaannu siitä ollenkaan. Aiotteko kerta kaikkiaan antaa minun puhua?"
"No puhukaa sitten, kunhan kerrankin pääsisitte loppuun."