"Juuri sitä haluankin. Kuulkaa siis, mitä sanon: Jokainen tässä maailmassa käsittää elämän omalla tavallaan, muutamat vapaamielisesti, toiset taas katsovat asioita ahtaammalta näkökannalta. Mitä minuun tulee, niin unelmani on vetäytyä muutaman vuoden päästä jonkun ihanan meksikolaisen maakuntamme perukkaan elääkseni vaatimattoman mukavasti. Näettehän, etten ole kunnianhimoinen. Muutamia kuukausia sitten sain useilla varsin tuottavilla liiketoimilla, jotka olin rohkeasti ja näppärästi preiriellä suorittanut, kootuksi jokseenkin pyöreän summan, jonka uskollisena tottumuksilleni päätin edullisesti sijoittaa voidakseni myöhemmin saavuttaa edes vaatimattoman mukavuuden, kuten olen teille maininnut. Matkustin Meksikoon tallettaakseni varani erääseen siinä kaupungissa toimivaan ranskalaiseen pankkiiriliikkeeseen, joka on sijoittanut ne edullisesti minun hyödykseni ja jota voin teille suositella tarpeen tullen käytettäväksi."
"Mitä tämä suunsoitto meihin kuuluu?" keskeytti Uskollinen Sydän loukkaantuneena. "Pidättekö meitä pilkkananne, kapteeni?"
"Ei vähintäkään, minä jatkan. Meksikossa johti sattuma minut kohtaamaan doña Luzin, ja tein hänelle verrattain suuren palveluksen."
"Tekö?" huudahti Uskollinen Sydän raivostuneena.
"Miksi en minä?" vastasi toinen. "Asia on muuten varsin yksinkertainen. Vapautin näet hänet neljän rosvon käsistä näiden paraillaan tunnontarkasti ryöstäessä häntä, näin hänet ja rakastuin silmittömästi."
"No no", ärjäisi metsästäjä punastuen harmista, "tämä menee jo liian pitkälle. Doña Luz on vielä nuori tyttö, josta on puhuttava vain suurimmalla kunnioituksella. En siedä, että häntä minun läsnäollessani häväistään."
"Olemme ehdottomasti samaa mieltä", vastasi toinen, "mutta kuitenkin on aivan totta, että rakastuin häneen, aloin hankkia hänestä tietoja, sain kuulla, kuka hän oli, että hän pian joutuisi matkalle, ja hänen lähtöpäiväänsä asti minulla oli hyvä onni pelissä. Silloin tein suunnitelmani, joka, kuten äsken aivan oikein huomautitte, on mennyt täydellisesti myttyyn, mutta josta en kuitenkaan luovu vieläkään."
"Me kyllä tuotapikaa toimitamme sen hyvään kuntoon."
"Ja siinä teette oikein, jos sen kykenette aikaansaamaan."
"Nyt olette kai jo lopettanut."