"En vielä, jos sallitte, mutta nyt on doña Luzin välttämättömästi oltava läsnä kuullakseen, mitä minulla vielä on sanottavana. Hänestä yksinomaan riippuu, onnistunko tehtävässäni, jonka vuoksi olen tullut luoksenne."
"En ymmärrä teitä."
"Tarpeetonta onkin, että te tällä hetkellä ymmärrätte minua, mutta olkaa varma siitä, Uskollinen Sydän, että saatte aivan heti kuulla arvoituksen ratkaisun."
Koko tämän pitkän keskustelun aikana ei preirierosvo ollut hetkeksikään menettänyt mielentyyneyttään, ivallista ilmettään, pilkallista äänensävyään ja vapaata käytöstapaansa, jotka saattoivat erämiehet ymmälle.
Hän muistutti pikemmin seuramiestä, joka oli tullut tervehdyskäynnille maalaisnaapuriensa luokse, kuin vankia, joka on vähällä joutua ammutuksi, eikä näyttänyt välittävän tuon taivaallista siitä vaarasta, jonka alaisena oli. Heti puhumasta lakattuaan ja erämiesten alkaessa neuvotella matalalla äänellä ryhtyi hän kiertämään savuketta, jonka sitten sytytti ja poltti kaikessa rauhassa.
"Doña Luzilla", lausui vihdoin Uskollinen Sydän huonosti salaten kärsimättömyytensä, "ei ole mitään tekemistä näissä neuvotteluissa. Hänen läsnäolonsa ei ole välttämätön."
"Erehdytte täydellisesti, hyvä herra", vastasi rosvo levollisesti puhaltaen savupilven, "hänen läsnäolonsa on välttämätön seuraavista syistä: ymmärrätte aivan hyvin, eikö niin, että olen liian viisas kettu antautuakseni noin vain ehdoin tahdoin käsiinne, ellei takanani olisi joku, jonka henki vastaa omasta hengestäni. Tuo joku on nuoren tytön eno. Ellen ole puoliyöhön mennessä palannut pesääni, jolla nimellä te asuntoani kunnioitatte, kunnon toverieni joukkoon, niin se korkea herra ammutaan kymmenen minuuttia yli kaksitoista."
Erämiehet vapisivat raivosta.
"Tiedän sangen hyvin", jatkoi rosvo, "että te henkilökohtaisesti ette paljonkaan piittaa tuon kunnon kenraalin hengestä ja että jalomielisesti uhraisitte sen minun henkeäni vastaan, mutta kaikeksi onneksi minulle ei doña Luz, siitä olen varma, ole samaa mieltä kuin te, vaan panee suuren arvon enonsa henkeen. Olkaa siis niin ystävällinen ja pyytäkää häntä saapumaan tänne, jotta hän saisi kuulla ehdotuksen, joka minulla on hänelle esitettävänä. Aika kuluu, matka täältä leiriin on pitkä. Jos saapuisin liian myöhään, olisitte te yksinänne vastuunalaiset onnettomuuksista, jotka tämä epätahallinen viivytykseni voisi aiheuttaa."
"Tässä olen, hyvä herra", sanoi doña Luz astuen esille.