Uskollinen Sydän aikoi juuri vastata, kun Ilomieli ja Musta Hirvi saapuivat luolaan.
"Vihdoinkin!" huudahti hän syöksyen heidän luokseen.
Nuo kolme miestä keskustelivat muutaman hetken matalalla äänellä.
Sitten metsästäjä palasi kiireesti molempien naisten luo.
Hänen kasvonsa säteilivät.
"Olette oikeassa, äiti!" huudahti hän väräjävällä äänellä. "Jumala on hyvä, hän ei koskaan hylkää niitä, jotka luottavat häneen. Nyt minä sanon teille: toivokaa, doña Luz, pian tuon tänne enonne!"
"Oi!" huudahti tyttö iloisena, "olisiko se mahdollista!"
"Toivokaa, sanon! Hyvästi, äiti! Rukoilkaa Jumalaa, että hän olisi kanssani. Tarvitsen enemmän kuin koskaan ennen hänen apuaan!"
Puhumatta siitä sen enempää nuori mies lähti kiireesti luolasta, ja häntä seurasi suurin osa hänen tovereistaan.
"Mitä hän oikein tarkoitti?" kuiskasi doña Luz tuskaisena.
"Tulkaa, tyttäreni", vastasi vanha nainen alakuloisena. "Rukoilkaamme hänen puolestaan!"