Hän vei tytön lempeästi mukanaan siihen luolanosaan, jossa he asuivat.
Luolaan jäi vain kymmenkunta miestä suojelemaan molempia naisia.
XI
Vangit
Kun punanahat ja metsästäjät olivat vallanneet meksikolaisten leirin, olivat preirierosvot päällikkönsä käskyä noudattaen hajaantuneet joka suunnalle päästäkseen helpommin turvaan vihollistensa etsiskelyiltä.
Kapteeni ja ne neljä miestä, jotka kantoivat kenraalia ja hänen neekeripalvelijaansa, näiden kummankin ollessa sidotut ja suukapulalla varustetut, olivat laskeutuneet kallionrinnettä alas, ollen tuhannesti vaarassa murskautua syöksymällä jalkojensa alla avautuviin rotkoihin.
Kun he olivat saapuneet jonkun matkan päähän ja tunsivat päässeensä turvaan havaitessaan ympärillään olevan hiljaista, pysähtyivät he hengähtääkseen.
Synkkä pimeys ympäröi heitä. Äärettömän korkealla päittensä yläpuolella he näkivät kalpeiden tähtien lailla kimmeltäviä tulisoihtuja, joita heitä takaa-ajavilla metsästäjillä oli, mutta viimemainituilla ei kuitenkaan ollut rohkeutta tulla samaa tietä, jota he olivat kulkeneet.
"Hyvä onni", sanoi kapteeni; "kas niin, miehet, voimme levätä hetkisen, toistaiseksi ei meillä ole enää mitään pelättävää. Sijoittakaa vangit tänne, ja lähteköön kaksi joukostanne tutkimaan ympäristöä."
Hänen käskyjään toteltiin. Muutaman minuutin kuluttua molemmat roistot palasivat ilmoittaen, että he olivat keksineet rotkon, joka voisi olla heille väliaikaisena turvapaikkana.