Puolenpäivän aikaan kapteeni kokosi ympärilleen rosvojoukkueen etevimmät jäsenet.
"Caballerot", puhui hän heille, "emme voi kieltää, että olemme hävinneet ensi ottelussamme. Ne vangit, jotka olemme vastustajiltamme ottaneet, eivät läheskään voi korvata vaivojamme. Mutta me emme saa tappiosta masentua, mikä alentaa arvoamme ja tekee meidät naurettaviksi. Nyt aion ryhtyä uuteen otteluun. Ellen tällä kertaa sitä voita, kohtaa minua suuri onnettomuus. Poissaollessani vahtikaa hyvin vankeja. Huomatkaa tarkoin, mitä nyt viimeksi teille teroitan. Ellen huomenna kello kahteentoista mennessä yöllä ole terveenä palannut luoksenne, on teidän neljännestä yli kaksitoista armotta ammuttava molemmat vangit. Olettehan ymmärtäneet, vai mitä? Armotta!"
"Olkaa huoletta, kapteeni", vastasi Frank toveriensa puolesta, "voitte lähteä, käskynne pannaan kyllä täytäntöön."
"Luotan siihen, mutta älkää missään nimessä ampuko heitä minuuttiakaan liian aikaisin eikä minuuttiakaan liian myöhään."
"Täsmälleen neljännestä yli."
"Hyvä, asia on sovittu. Hyvästi siis, älkääkä olko kärsimättömiä poissaollessani."
Näin lausuttuaan kapteeni poistui luolasta mennäkseen Uskollista
Sydäntä tapaamaan.
Olemme nähneet, mille asialle rosvo oli lähtenyt erämiehen luo.
XII
Sotajuoni