"Rauhoittukaa, madame", lausui doña Luz hellästi ja syleili häntä.
"Voi, minäkin kärsin yhtä suuria tuskia sydämessäni, ja jos Uskollista
Sydäntä tällä kertaa kohtaa joku onnettomuus, tapahtuu se enoni
pelastukseksi. Jumalani", lisäsi hän, "suo, että hän onnistuisi!"
"Kohta kaikki selviää, luottakaa siihen. Tiedättehän, etten tahdo teitä johtaa harhaan."
"Kyllä", myönsi vanha nainen, "te olette hyvä, rakastatte poikaani ettekä olisi täällä, jos hänellä olisi jotakin pelättävänä."
"Arvostelunne minusta on hyvä, madame, kiitän teitä siitä. En tällä hetkellä voi sanoa teille mitään, mutta olkaa hiukan kärsivällisempi, sitä teiltä hartaasti pyydän. Riittää, kun tiedätte, että hän toimii tehdäkseen señoran onnelliseksi."
"Niin niin", sanoi äiti, "alati hyvä, alati uskollinen!"
"Häntä nimitetään Uskolliseksi Sydämeksi", kuiskasi nuori tyttö punastuen.
"Eikä nimeä ole koskaan sen paremmin ansaittu, madame", lausui erämies innostuneena. "Täytyy kauan elää hänen kanssaan ja tuntea hänet niinkuin minä hänet tunnen, voidakseen oikein häntä arvostella."
"Minä kiitän teitä siitä, mitä sanotte pojastani, Ilomieli", lausui äiti puristaen metsästäjän känsäistä kättä.
"Lausun vain totuuden, madame, olen oikeudenmukainen, siinä kaikki. Oh, elämä preiriellä olisi paljon parempaa, jos kaikki metsästäjät olisivat hänen kaltaisiaan."
"Hyvä Jumala, aika rientää. Eikö hän jo saavu?" kuiskasi äiti katsellen kuumeisen kärsimättömästi ympärilleen.