Ratsastajan tapaaminen yöllä Meksikon kentillä on aina sopiva aihe mietiskelyille.

Tuntematon, jonka tällaisissa oloissa tapaa, saattaa kyllä olla kunniallinen ihminen, mutta olisin pannut mitä hyvänsä vetoa siitä, että tämä oli lurjus.

Tällaista epäillessäni latasin revolverini ja odotin.

Minun ei tarvinnut kauvan odottaa.

Viiden minuutin kuluttua ratsastaja tavoitti minut.

"Buenas noches, caballero, — hyvää iltaa, herra, —" lausui hän minulle ohimennessään.

Siinä tavassa, millä tämä tervehdys minulle lausuttiin, oli jotakin niin vilpitöntä, että epäilykseni äkkiä hälvenivät.

Vastasin tervehdykseen.

"Minnekä olette näin myöhään menossa?" kysyi tuntematon.

"Hiisi vie", vastasin suoraan, "olisin hyvin iloinen, jos sen tietäisin, mutta luulen joutuneeni eksyksiin. Koska sitä epäilen, niin valmistaudun viettämään yön tämän puun juurella."