"Tunnustan", vastasin hymyillen, "ettei siihen ole tarvittu suurtakaan vaivaa, ja että hyväksyin kiitollisena heti tarjouksen, jonka hän niin hyväntahtoisesti minulle teki."
"Jos sallitte ja koska on näin myöhäistä", jatkoi haciendero, "menemme kaikki ruokasaliin, koska te ennenkaikkea olette pikaisen levon tarpeessa. Aioimme juuri asettua pöytään, kun minulle ilmoitettiin tulostanne."
"Kiitän teitä tuhannesti", lausuin kumartaen. "Ystävällinen vastaanottonne saattaa minut unohtamaan koko väsymykseni."
"Tunnemme kyllä ranskalaisten kohteliaisuuden", lausui minulle emäntä ihastuttavasti hymyillen.
Tarjosin käsivarteni hänelle, ja sitten mentiin ruokasaliin, missä tavattoman suurella pöydällä oli valmiina komea ateria ruokahalua herättävällä tuoksullaan muistuttaen minulle, että olin lähes kaksitoista tuntia ollut einehtimättä.
Istuuduttiin pöytään.
Ainakin neljäkymmentä henkeä oli syömässä.
Tässä haciendassa noudatettiin vielä sitä patriarkallista tapaa, joka nyt alkaa hävitä, että palvelijoiden annetaan syödä yhdessä isäntäväen kanssa.
Kaikki, mitä näin ja kuulin tässä talossa, viehätti minua. Siinä oli rehellisyyden tuoksahdus, joka pani sydämen suloisesti sykkimään.
Kun pahin nälkä oli tyydytetty, muuttui siihen asti hiukan laimea keskustelu yleiseksi.