"No niin, Ilomieli", kysyi isoisä oppaaltani, joka istuen vieressäni pani haarukkansa ripeästi toimimaan, "oletko löytänyt jaguarien jäljet?"
"Kyllä, olen löytänyt jäljet, kenraali, mutta luulenpa, ettei jaguari ole yksin, vaan että sillä on toveri."
"Ohoo!" lausui vanhus, "oletko siitä varma?"
"Saatan erehtyä, kenraali, mutta en kuitenkaan luullakseni nyt. Kysykää Uskolliselta Sydämeltä, minulla oli jonkunlainen maine siellä lännen preiriellä."
"Isä", sanoi haciendero tehden myöntävän liikkeen, "Ilomieli on varmaankin oikeassa. Hän on liian vanha metsästäjä erehtyäkseen tällaisissa asioissa."
"Silloin on pantava toimeen ajojahti pelastuaksemme näistä peloittavista naapureista. Etkö ole samaa mieltä, Rafael?"
"Se oli aikomukseni, isä. On hauskaa, että olette samaa mieltä. Mustalle Hirvelle on jo asiasta ilmoitettu, kaikki lieneekin jo kunnossa."
"Ajojahdille voidaan lähteä milloin hyvänsä, kaikki on kunnossa", lausui muuan vanhahko mies, joka istui lähellä minua.
Ovi aukaistiin, ja muuan mies astui huoneeseen.
Hänen tuloaan tervehdittiin iloisin huudahduksin. Don Rafael nousi innostuneena pöydästä ja meni häntä vastaan vaimonsa seuratessa.