ENSIMMÄINEN OSA
USKOLLINEN SYDÄN
I
Preirie
Yhdysvaltain länsiosassa, Mississippi-joen toisella puolella leviää useita satoja englanninpenikulmia laaja alue, jota vielä tänä päivänäkään ei tunneta ja joka käsittää viljelemättömiä maita. Siellä ei kohoa valkoihoisen miehen talo eikä intiaanin hatto.
Tätä suunnatonta autioseutua, missä on vuoroin synkkiä metsiä salaperäisine, petojen polkemine polkuineen ja vuoroin vihannoivia preirieitä, joilla kasvavan korkean, tiheän heinän heikoinkin tuulenhenkäys panee lainehtimaan, huuhtelevat valtavat joet, joista huomattavimmat ovat suuri Canadian, Arkansas ja Red River (punainen virta).
Näillä kasvullisuudesta rikkailla seuduilla harhailee lukemattomia laumoja villihevosia, puhveleita, hirviä ja Amerikan muista osista tuhansia pitkäsarvisia eläimiä, joita sivistys päivä päivältä karkoittaa kauemmaksi ja jotka näillä tienoilla saavat elää alkuperäisessä vapaudessaan.
Mahtavimmat intiaaniheimot ovatkin valinneet tältä seudulta metsästysalueensa.
Delawarit, crickit ja osagit samoilevat erämaan rajaseutuja lähellä amerikkalaisten asuma-aluetta, joiden yhteyteen heikot sivistyksen siteet alkavat heitä liittää, taistellen pooneja, mustajalkoja, assiniboineja ja comancheja, kesyttömiä heimoja, preirioitten paimentolaislaumoja tai vuoristoseutujen asukkaita vastaan, jotka ristiin rastiin harhailevat näillä autioilla seuduilla, kenenkään uskaltamatta vaatia niiden omistusoikeutta itselleen, mutta näyttäen yksissä tuumin niitä hävittävän ja kokoontuen suurilukuisina metsästysretkille kuin aikoisivat ryhtyä sotaan.
Viholliset, joita on vaarassa tavata tällä asumattomalla alueella, ovat tosiaankin monenlaisia. Puhumattakaan petoeläimistä on lisäksi metsästäjiä, erämiehiä ja sissejä, joita intiaanit pelkäävät yhtä paljon kuin omia maanmiehiään.