Kapteeni Aguilar astui telttaan. Häntä seurasi Jupiter, joka toi päivällistä.
Kamarineiti Phebe oli jo kattanut pöydän.
Ateriaan kuului säilykkeitä ja kuusipeuran kylkipaisti.
Pöytään istuutui neljä henkeä. Kenraali, hänen sisarentyttärensä, kapteeni ja tohtori.
Jupiter ja Phebe tarjoilivat.
Keskustelu oli ensi ruokalajin aikana jokseenkin laimeata. Kun ruokahalua oli vähän tyydytetty, kääntyi nuori tyttö, joka mielellään kiusoitteli tohtoria, hänen puoleensa.
"Oletteko saaneet tänään runsaan saaliin?" kysyi hän.
"No ei liikoja, señorita", vastasi puhuteltu.
"Eikö?" virkkoi tyttö hymyillen. "Minusta tuntuu, että kiviä on varsin paljon matkamme varrelle ja että teidän ei tarvitse muuta tehdä kuin kasata niitä muulin kuormaksi."
"Olette kaiketi ollut tyytyväinen matkaanne. Se tarjoaa teille tilaisuuden vapaasti antautua intohimonne valtaan kerätäksenne kaikenlaisia kasveja", huomautti kenraali.