"Mahdollista kyllä! Luulevatko he todella kannattavan ajaa meitä takaa, jos me tahdomme päästä heiltä karkuun?"
"Ellei meillä olisi kantamusta, olisimme jo aikoja sitten piilossa."
Uskollinen Sydän mietti hetkisen.
"Kuulehan", sanoi hän, "meillä on vielä puoli tuntia aikaa, siis enemmän kuin riittävästi."
Pieni puro virtasi lyhyen matkan päässä. Erämies astui sen uomaan seuralaisineen.
Saavuttuaan keskelle virtaa Uskollinen Sydän kietoi huolellisesti pyydykset puhvelinnahkaan, ettei vesi niitä vioittaisi. Sitten hän antoi niiden vaipua pohjaan.
Suoriuduttuaan tästä varokeinosta metsästäjät kahlasivat joen poikki ja tekivät lähes kahdensadan askeleen verran harhajälkiä. Varovasti he sitten tulivat takaisin jättämättä mitään merkkiä palaamisestaan. He tunkeutuivat jälleen metsään, viittauksella ajettuaan koirat hevosten luo.
Nuo viisaat eläimet vainusivat suunnan ja hävisivät pian pimeään.
Erämiehille oli edullista ajaa koirat luotaan, koska se auttoi heitä johtamaan intiaaneja pois jäljiltä. Nämä näet seurasivat innolla pakenevien jälkiä, joita vainukoirat jättivät korkeaan ruohostoon.
Metsään päästyään erämiehet kapusivat taas puuhun ja alkoivat edetä taivaan ja maan välillä. Tämä matkustustapa on paljon yleisempi kuin Euroopassa luullaan, näillä seuduilla, missä sen johdosta, että liaanit ja puut ovat toisiinsa kietoutuneet, on mahdotonta edetä raivaamatta kirveellä itselleen tietä.