"Tunnetteko sen henkilön nimen, joka on osoittanut teille tätä sydämellistä vieraanvaraisuutta?" Estevan sanoi, pannen painoa viime sanalle.
"Minun täytyy myöntää, etten tunne sitä ja etten ole ajatellutkaan kysyä häneltä sitä."
"Sepä tyhmästi, señorita, sillä hän olisi vastannut, että hänen nimensä on Tiikerikissa."
"Tiikerikissa!" tyttö huudahti kalveten, "tuo kauhea rosvo, joka niin monta vuotta on levittänyt kauhua tällä seudulla; oi, te varmaan erehdytte, Estevan, hän se ei voi olla."
"Ei, señorita, minä en erehdy, olen varma siitä mitä sanon. Ne tiedot, joita isänne on minulle antanut, eivät jätä sijaa millekään epäilykselle tässä suhteessa."
"Mutta kuinka sitten on mahdollista, että tuo mies on ottanut meidät vastaan niin hyvin ja ettei hän ole koettanut käyttää hyväkseen sattumaa, joka antoi meidät hänen valtaansa?"
"Ei kukaan voi tutkia tuon miehen sydämen synkkiä kätköjä! Mikä osoittaa muuten ettei hän ole virittänyt teille ansaa? Punanahathan ovat ajaneet teitä takaa?"
"Se on totta, mutta me olemme päässeet pakoon heiltä oppaamme uskollisuuden kautta", tyttö vastasi vapisevalla äänellä.
"Aivan oikein", nuori mies sanoi ivallisesti, "mutta tiedättekö kuka tuo opas sitten on?"
"Huolimatta isäni hartaista pyynnöistä hän on jyrkästi kieltäytynyt sanomasta meille nimeään."