"Hänellä on varmaan ollut syynsä siihen, niña, koska tämä nimi olisi saanut teidät vapisemaan kauhusta."
"Mutta kuka tuo mies sitten on?"
"Hän on Tiikerikissan poika, jota sanotaan Kivisydämeksi."
Nuori tyttö peräytyi taaksepäin, tehden vaistomaisesti kauhua osoittavan liikkeen, kätkien kasvonsa käsiinsä.
"Voi, mutta sehän on mahdotonta!" hän huudahti. "Tuo mies ei voi olla sellainen hirviö, hän, joka on ollut niin uskollinen, niin luotettava, ja joka päälle päätteeksi on pelastanut henkeni."
"Kuinka!" nuori mies sanoi vilkkaasti; "mitä tarkoitatte, onko hän pelastanut henkenne?"
"Kyllä, ettekö tiennyt sitä? Eikö isäni ole kertonut sitä teille?"
"Ei, don Pedro ei ole maininnut mitään siitä."
"Sitten minä kerron sen teille, Estevan, sillä olkoon mies ken tahansa, niin täytyy hänelle tehdä oikeutta. Etten kuollut hirveihin tuskiin, siitä saan kiittää häntä, ja yksinomaan häntä."
"Selittäkää, Jumalan tähden, doña Hermosa!"