"Puhukaa, ystäväni", tyttö toisti jonkun verran vilkkaasti, "sanokaa minulle mitä tiedätte tuosta miehestä, jolle olen niin suuressa kiitollisuuden velassa. Olen oikeutettu saamaan tietää sen."
"Tahdon olla suora teitä kohtaan, Hermosa", nuori mies vastasi viimein. "On oikeastaan välttämätöntä, että tunnette pelastajanne. Kerron siis kaiken mitä hänestä tiedän. Kenties nämä tiedonannot vast'edes koituvat teille hyödyksi, jos kohtalo vielä kerran johtaa teidät tuon erikoisen miehen pariin."
"Puhukaa, ystäväni, puhukaa, minä kuuntelen."
"Hermosa", nuorukainen sanoi, "pitäkää varanne, älkää antako sydämenne kehoituksen hurmata varomattomasti itseänne. Älkää valmistako itsellenne katkeria suruja vastaisuudessa. Kivisydän on, kuten jo olen maininnut, Tiikerikissan poika. Hänen isästään ei minun tarvitse teille antaa mitään selityksiä. Tämä villipeto ihmishaahmossa on hankkinut liian verisen maineen itselleen, jotta minun tarvitsisi ruveta lähemmin hänen luonnettaan kuvailemaan. Isän maine on luonnollisesti siirtynyt pojalle ja hänen ympärilleen leviää ryöstöjen ja murhien sädekehä, joka on tehnyt hänet miltei yhtä pelättäväksi kuin isäkin on. Ollakseni kuitenkin oikeudenmukainen tuota nuorta miestä kohtaan, minun täytyy tunnustaa, että vaikka häntä syytetäänkin monista pahanteoista ja iljettävistä rikoksista, niin on kuitenkin ollut mahdotonta tähän asti esittää mitään määrättyä syytöstä häntä vastaan ja kaikki, mitä hänestä kerrotaan, on kiedottuna läpipääsemättömään salaperäisyyteen. Mutta voimatta väittää mitään varmuudella, jokainen kertoilee hänestä mitä iljettävimpiä juttuja."
"Ah", doña Hermosa sanoi, hengäisten syvään, "ne eivät ole tosia."
"Älkää puolustako häntä maltittomasti, Hermosa. Muistakaa, että jokaisen huhun pohjalla aina piilee jonkun verran totuutta. Muuten jo se ammatti, jota tämä mies harjoittaa, todistaisi pahimmassa tapauksessa hänen hurjaa luonnettaan."
"Minä en ymmärrä teitä, Estevan. Mitä kauheaa ammattia hän sitten harjoittaa?"
"Kivisydän on mehiläismetsästäjä."
"Kuinka! Mehiläismetsästäjä", tyttö keskeytti nauraen; "mutta siinä minä en huomaa mitään niinkään vaarallista."
"Niin, nimi ei kyllä kuulu korvaan niinkään pahalta ja ammatti sellaisenaan on epäilemättä sangen vaaratonta. Mutta mehiläiset, nuo sivistyksen ensimmäiset etuvartiat, jotka sitä mukaa kuin valkoiset anastavat Amerikaa, tunkeutuvat aavikolle ja piiloutuvat mitä pääsemättömimpiin erämaihin, vaativat henkilöiltä, jotka niitä pyydystävät, aivan erityistä ruumiinrakennetta, pronssista sydäntä ja rautaista ruumista, aina pettämätöntä päättäväisyyttä, lannistumatonta rohkeutta ja järkkymätöntä tahdonvoimaa."