"Señor don Estevan, olen onnellinen päästyäni tuttavuuteenne; voitteko uhrata kymmenen minuuttia seurassani?"
"Señor Fernando, vaikka minulla olisi kuinka kiire, viipyisin mielelläni saadakseni nauttia teidän viehättävästä seurastanne."
"Olette liian hyvä, tuhat kertaa, caballero, ja minä kiitän teitä siitä. Mainitsen parilla sanalla mistä on kysymys: tuo caballero, joka tulee tuolla, on…"
"Don Torribio Quiroga, tunnen hänet", keskeytti don Estevan.
"Sitä parempi, sitten kaikki käy kuin itsestään. Tuo muuten hyvin kunnioitettava henkilö on jonkun eriskummallisen sattuman johdosta minun leppymätön vihamieheni."
"Sepä ikävää."
"Niin, eikö olekin? Mutta mitäpä tehdä, sillä niin on kuitenkin asian laita. Hän on siihen määrään äkäinen minulle, että hän jo neljästi on yrittänyt salaa murhata minut ja pakottanut minut tietämättäni olemaan rosvojen maalitauluna."
"Sepä harmillista, mutta hänellä näkyy olevan huono onni teihin nähden, don Fernando."
"Saman johtopäätöksen olen itsekin tehnyt, ja koska haluan selvittää asiat hänen kanssaan, niin olen päättänyt tarjota hänelle keinon päästä pulastaan."
"Se on todellakin menettely, joka sopii caballerolle."