"Oh", don Torribio sanoi, "olen todellakin kiitollinen, don Fernando, että tulitte ajatelleeksi tätä miellyttävää oleskelupaikkaa. Jos nyt tahdotte selittää asianne, niin kuuntelen hyvin mieluisasti."
"Señor don Torribio Quiroga", don Fernando vasasi, "olen todellakin hämilläni niin suuresta kohteliaisuudestanne, ja jollen olisi katkerin vihamiehenne, niin kautta taivaan olisin teidän uskollisin ystävänne."
"Ah, taivas on sallinut toisin!" don Torribio vastasi nyökäyttäen päätään.
"Tiedän sen, rakas herra, ja valitan sitä sydämeni pohjasta."
"Ette enempää kuin minä, sen vakuutan."
"No, koska asian laita nyt kerran on sillä tavoin, niin meidän kummankin täytyy tehdä joku päätös."
"Ah, sitähän minä juuri koetan tehdä, hyvä herra."
"Tiedän sen; ja minäkin olen sekä omaksi että teidän eduksenne päättänyt tulla johonkin lopputulokseen."
"Minä en voi käsittää, kuinka me voisimme päästä tuohon lopputulokseen muuten kuin että toinen meistä suostuu kuolemaan."
"Tämä viha on varmaan maksanut teille varsin paljon rahaa?"