Vielä kerran tervehdittyään molempia miehiä hän asetti suitset hevosensa päähän, hyppäsi satulaan ja nelisti tiehensä.
"Aijotteko todellakin vaatia tämän sopimuksen täyttämistä?" don Estevan kysyi jouduttuaan kahdenkesken don Fernandon kanssa.
"Epäilemättä", tämä vastasi; "te unohdatte, että tuo mies on veriviholliseni. Mutta minun täytyy jättää teidät, don Estevan. Minun täytyy tänään olla las Norias de San-Antonion luona, ja alkaa jo tulla myöhäinen."
"Aijotteko don Pedro de Lunas'in haciendaan?"
"En aivan haciendaan, vaan sen läheisyyteen."
"Sitten teemme seuraa toisillemme, sillä minäkin menen sinnepäin."
"Te?" don Fernando sanoi kysyvin katsein.
"Olen haciendan majordomo", Estevan Diaz vastasi koruttomasti.
Molemmat miehet läksivät luolasta ja nousivat hevostensa selkään.
Don Fernando Carril ratsasti varsin mietteissään seuralaisensa rinnalla, jolle hän vastaili vain lyhyin sanoin.