Korppikotka läksi majasta, jonne hän heti sen jälkeen palasi, vaimojensa ja kaikkien ystäviensä seuraamana, joista muuan piti lasta käsivarsillaan.
Tiikerikissa asettui Korppikotkan ja poppamiehen väliin joukon etunenään ja suuntasi kulkunsa Rio Grande del Nortelle.
Tultuaan joen rannalle joukko pysähtyi, jolloin poppamies otti käteensä vähän vettä, heittäen sen ilmaan ja rukoillen samalla ihmiselämän herraa, jonka jälkeen hän ryhtyi "suureen lääkitsemiseen", s.o. vastasyntynyt upotettiin, villaisiin kapaloriepuihinsa käärittynä, viisi kertaa joen veteen, poppamiehen sanoessa korkealla äänellä:
"Elämän herra, katso hyvin silmin tätä nuorta soturia; poista hänestä kaikki pahat vaikutukset; suojele häntä, Wacondah!"
Kun tämä osa juhlallisuutta oli toimitettu, niin joukko palasi kylään ja järjestäytyi piiriin Korppikotkan majan ympärille, jonka edustalla lihava tamma makasi maassa, kaikki neljä jalkaa sidottuna.
Uusi zarapée levitettiin eläimen vatsalle ja sukulaiset ja ystävät laskivat siihen lahjansa lapselle: kannuksia, aseita, vaatteita.
Tiikerikissa oli ystävyydestä Korppikotkaan ruvennut äskensyntyneen kummiksi. Hän asetti lapsen kaikkien noiden erilaisten lahjojen keskelle, joita zarapée oli täynnä.
Korppikotka tarttui nyt nylkyveitseensä, aukaisi yhdellä ainoalla leikkauksella eläimen kyljen ja otti pois sydämen, ojentaen sen vielä lämpöisenä Tiikerikissalle, joka otti sen käteensä ja piirsi sillä ristin lapsen otsaan, sanoen:
"Nuori soturi apachi-puhvelien heimoa, ole urhoollinen ja viekas; sinun nimesi olkoon Mixcoatzin, Pilven käärme."
Isä otti nyt poikansa ja päällikkö, kohottaen verisen sydämen päänsä yli, huusi kovalla äänellä kolmasti; "Eläköön hän! Eläköön hän! Eläköön hän!" Tämän huudon kaikki läsnäolevat innostuneina toistivat. Poppamies uskoi nyt vastasyntyneen pahalle hengelle rukoillen tätä tekemään hänet urhoolliseksi, kaunopuheiseksi, viekkaaksi, ja hän lopetti näiden toivomustensa luettelemisen seuraavin sanoin, jotka saavuttivat vastakaikua noiden hurjien miesten sydämissä: