"Älköön hän ennen kaikkea milloinkaan tulko kenenkään orjaksi!"
Tähän loppuivat juhlamenot ja kaikki uskonnolliset toimet olivat tehdyt. Tamma parka, tuon tuhman taikauskon viaton uhri, paloiteltiin nyt. Tehtiin valtava tuli ja kaikki sukulaiset ja ystävät ottivat osaa juhla-ateriaan, jonka tuli jatkua, kunnes uhrattu tamma oli täydelleen syöty.
Korppikotkan piti juuri asettua syömään kuten vieraatkin, mutta Tiikerikissan viittauksesta hän seurasi ylipäällikköä hänen majaansa, jossa he asettuivat tulen ääreen. Poppamies liittyi heihin.
Tiikerikissan viitattua naiset poistuivat, jonka jälkeen hän hetken mietittyään lausui:
"Veljeni, te olette uskottujani", hän sanoi, "ja teidän edessänne sydämeni aukenee niinkuin chrimoya, hunajaomena, antaakseen teidän nähdä sisimmät ajatukseni. Minä olen ollut murheissani jo monta päivää."
"Isäni on levoton poikansa, Kivisydämen, takia", poppamies sanoi.
"En. Mitä minä välitän siitä mitä hän tällä hetkellä tekee? Hänet löydän kyllä kun häntä tarvitsen, mutta minulla on salainen tehtävä annettavana luotettavalle miehelle. Aamusta alkaen olen ollut kahden vaiheella, uskallanko olla täysin avomielinen teitä kohtaan."
"Puhukoon isäni, hänen poikansa kuuntelevat häntä", poppamies sanoi.
"Enempi epäily olisi pyhien tarkoitusperien saattamista vaaraan. Sinä saat nousta ratsaille, Korppikotka; minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, sinä tiedät, minne lähetän sinut."
Korppikotka teki myöntävän liikkeen.