"Saata nuo miehet", Tiikerikissa jatkoi, "avustamaan meitä yrityksessämme, ja sinä teet minulle äärettömän palveluksen."
"Teen sen. Matkustanko heti?"
"Kyllä, jos voit."
"Hyvä, kymmenen minuutin kuluttua olen kaukana kylästä."
Kumarrettuaan molemmille päälliköille Korppikotka meni ulos. Muutaman hetken kuluttua kuului ulkoa hevosen nelistystä, joka etääntyi. Tiikerikissa huokaisi tyytyväisenä.
"Avatkoon veljeni poppamies korvansa", Tiikerikissa lausui; "minä poistun kylästä, mutta toivon tulevani takaisin vielä tänä yönä. Kuitenkin voi olla mahdollista, että poissaoloani kestää kaksi tai kolme auringonkiertoa. Minä jätän veljeni poppamiehen sijaani, hänen on oltava sotilaiden päällikkönä ja estettävä heitä poistumasta kylästä ja lähestymästä valkonaamojen rajaa. On tärkeätä etteivät nämä aavista, että olemme niin lähellä heitä, sillä muutoin yrityksemme epäonnistuu. Onko veljeni ymmärtänyt minut täysin?"
"Tiikerikissan kieli ei ole halkinainen. Ne sanat, jotka huokuvat hänen rinnastaan, ovat selviä. Hänen poikansa on täysin ymmärtänyt hänet."
"Hyvä. Silloin voin poistua aivan turvallisena, veljeni vartioitsee heimoa."
"Isäni käskyjä totellaan. Kuinka kauan hänen poissaolonsa kestääkin, ei hänellä tule olemaan mitään muistuttamista poikaansa vastaan."
"Ooah! Poikani poistaa näillä sanoillaan sydäntäni peittäneen nahan, joka teki sen levottomaksi. Kiitos! Suojelkoon häntä elämän herra! Minä menen."