Tämän loukkaavan puheen aikana oli suuttumuksen väristys puistattanut intiaaneja, ja heidän oli vain vaikeasti onnistunut hallita tunteittensa purkautumista; mutta heti kun poppamies oli lopettanut puheensa, muuan päällikkö nousi.
"Onko puhveliapachien poppamies tullut hulluksi", hän sanoi jylisevällä äänellä, "koska hän uskaltaa puhua sillä tavoin miehillensä? Laskekoon hän ne punaiset sudenhännät, jotka ovat kiinnitetyt kintereihimme, niin hän saa nähdä, olemmeko mitään vanhoja lörpötteleviä akkoja ja onko esi-isiemme rohkeus sammunut sydämistämme. Mitä merkitsee se, jos Tiikerikissa on valkonaama, kunhan hänen sydämensä vain on apachin? Tiikerikissa on viisas, hän on nähnyt monta talvea, aina ovat hänen antamansa neuvot olleet hyviä."
Poppamies hymyili halveksivasti.
"Veljeni, Valkea Kotka, puhuu hyvin", hän sanoi, "minun asiani ei ole vastata hänelle."
Hän löi käsiään yhteen kolmasti. Muuan soturi tuli sisään.
"Tehköön veljeni", poppamies sanoi hänelle, "neuvostolle selvää siitä toimesta, jonka Tiikerikissa oli viskonut hänelle."
Intiaani astui muutamia askeleita piiriä kohti. Hän kumarsi sitten syvään päälliköille, jotka kaikki suuntasivat katseensa häneen, ja alkoi puhua.
"Tiikerikissa", hän sanoi matalalla ja surullisella äänellä, "oli käskenyt Mustan Kotkan kahdenkymmenen soturin kera asettua väijyksiin sen tien varrelle, jota niiden valkonaamojen täytyi kulkea, joita Kivisydän oli opastavinaan kotiin heidän suuriin kivimajoihinsa. Musta Kotka seurasi hyvin kauan valkonaamoja aavikolla; heidän jälkensä olivat näkyvät ja selvät, heillä ei ollut mitään aseita, eikä siis mikään näyttänyt helpommalta kuin heidän tavoittamisensa. Noin tuntia ennen määrättyä hyökkäyshetkeä Kivisydän saapui yksinään apachisoturien leiriin. Musta Kotka otti hänet vastaan mitä ystävällisimmin ja onnitteli häntä siitä, että hän oli hylännyt Yorrit, mutta Kivisydän vastasi, ettei Tiikerikissa tahtonut hyökättävän valkonaamojen kimppuun, käyden samalla käsiksi Mustaan Kotkaan ja työntäen veitsen hänen sydämeensä, samalla kuin Yorrit, jotka kavalasti olivat lähestyneet leiriä, yllättivät soturit ja surmasivat heidät eruhpoillaan, joita he olivat saaneet Tiikerikissalta, sillä tämä oli itse suunnitellut petoksen, päästäkseen päälliköstä, jonka vaikutusvaltaa hän pelkäsi. Kahdestakymmenestä soturista, jotka olivat sotaretkeltä mukana, on vain kuusi minun kanssani palannut kylään, muut on Kivisydän armottomasti murhannut. Olen puhunut."
Tämän masentavan tiedonannon jälkeen syntyi synkkä hiljaisuus, jonka aiheutti ihmettely ja viha. Se oli tyyntä myrskyn edellä; päälliköt vaihtoivat vihaisia silmäyksiä.
Punaihoiset ovat ehkä miehiä, joiden tunteet nopeimmin vaihtuvat ja joita vihansa vallassa voi helpoimmin ohjata. Poppamies tiesi tämän. Hän oli senvuoksi varma siitä, että pääsisi voitolle sen järkyttävän vaikutuksen jälkeen, jonka intiaanin kertomus oli aiheuttanut.