Poppamiehen käskystä, joka jo käyttäytyi kuin hän olisi ollut vastainen heimon tunnustama päällikkö, hachestoni kutsui auringon noustessa soturit koolle kylän torille, ja naiset saivat käskyn purkaa majat, valjastaa ja kuormittaa koirat mahdollisimman pikaista lähtöä varten.
Tämä käsky suoritettiin nopeasti. Paalut temmattiin maasta, puhvelin nahat käärittiin kokoon, talouskalut pakattiin huolellisesti ja pantiin rekiin, joita koirat vetivät.
Mutta erimieltä olevat päälliköt eivät puolestaan olleet toimettomia. Heidän onnistui liittää joukkoonsa useita heimon kuuluisia sotureita, joka vaikutti, että vain kolme neljättäosaa heimosta valmistautui muuttamaan, yhden neljännesosan pysyessä edessään tapahtuvien valmistusten välinpitämättömänä katselijana.
Sillävälin hachestoni antoi poppamiehen viittauksesta lähtömerkin.
Nyt jätti pitkä rivi koirien vetämiä rekiä, lapsiaan kantavien naisten seuraamana, kylän lukuisan soturijoukon saattamana ja luikerteli pian suunnattoman käärmeen tavoin ruohoaavikolla.
Veljiensä kadottua erämaan syvyyteen kokoontuivat ne soturit, jotka olivat pysyneet Tiikerikissalle uskollisina, neuvotteluun, harkitakseen mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä ennen hänen palaamistaan.
XIII.
YÖLLINEN KOHTAUS.
Sillävälin don Fernando Carril kiiti, hevosensa kaulalle kumartuneena, eteenpäin pimeässä kuin haamu. Niiden varovaisuuskeinojen johdosta, joihin hän oli ryhtynyt käärimällä lampaannahkaa hevosensa kavioihin, hän ratsasti ääneti ja nopeasti kuin hurja ajojahti saksalaisissa ballaadeissa, ja ajoi tiehensä kauheat hyeenalaumat lähetessään.
Hän lähestyi huomaamatta joen rantaa, jota pitkin hän pian ratsasti hiljentämättä hevosensa vauhtia, kehoittaen sitä yhä liikkeillään ja äänellään, samalla tähyillen oikealle ja vasemmalle, eteen ja taakse päin. Tätä ratsastusta kenttien poikki kesti kolme tuntia, jona aikana meksikolainen ei suonut puolivillille hevoselleen sekuntiakaan aikaa hengähtää ja lepuuttaa vapisevia jalkojaan.