"Olenhan sanonut sinulle, etten ole kadottanut sinua näkyvistäni."
"Niin, mitä minun yksityisiin asioihini tulee."
"Lyhyesti, aika on tullut niittää mitä olemme kylväneet noiden rosvojen joukossa, jotka paremmin kuin punanahat, joihin en uskalla täysin luottaa, palvelevat meitä maamiehiään vastaan, tuntemalla espanjalaiset menettelytavat ja osaamalla kätevästi käyttää ampuma-asetta. Nyt sinun osasi noiden lurjusten kanssa on loppumassa ja minun alkaa; minun täytyy asettua suoranaiseen yhteyteen heidän kanssaan."
"Kuten haluatte. Kiitän teitä, että vapautatte minut olemasta vastuussa toimesta, jonka tarkoitusta ette milloinkaan ole pitänyt soveliaana uskoa minulle. Suurimmalla ilolla saatan teidät tilaisuuteen neuvotella suoraan niiden heittiöidea kanssa, jotka olen ottanut palvelukseenne."
"Käsitän syyt, jotka vaikuttavat, että haluat saada takaisin vapautesi; ja minä hyväksyn ne sitäkin mieluummin, kun itse juuri olen ensiksi herättänyt sinussa toivon tehdä lähempää tuttavuutta don Pedro de Lunan ihastuttavan tyttären kanssa."
"Ei sanaakaan enää tästä!" don Fernando huudahti kiivaasti. "Vaikka tähän asti olenkin antanut teidän johdattaa minua ja sokeasti totellut käskyjänne, niin on nyt tullut hetki, jolloin meidän on selvästi ja tarkasti määrättävä suhteemme, jotta kaikki väärinkäsitykset vast'edes olisivat mahdottomia. Yksin tämä asia on minulle ollut kyllin ratkaiseva noudattaakseni tänä yönä kutsuanne."
Tiikerikissa silmäili nuorta miestä hyvin tutkivasti ja vastasi hetken kuluttua:
"Puhu sitten, mieletön, joka et näe jalkojesi edessä aukenevaa kuilua, puhu, minä kuuntelen."
Don Fernando seisoi pää painuksissa ja silmät maahan luotuina muutamia silmänräpäyksiä, hiljaa nojaten erään poppelin oksaiseen runkoon.
"Tiikerikissa", hän viimein sanoi, "minä en tiedä kuka te olette tai mistä syystä olette luopunut sivistyneestä elämästä vetäytyäksenne erämaahan ja omaksuaksenne intiaanien tavat, enkä tahdo sitä tietääkään. Kukin ihminen on itse vastuunalainen teoistansa ja on velvollinen tekemään siitä tiliä vain omalletunnolleen. Mitä minuun itseeni tulee, ette milloinkaan sanallakaan ole minulle ilmoittanut syntymäseutuani tai perhettä, johon kuulun. Vaikka te olette kasvattanut minut ja minä, niin pitkälle kuin muistini ulottuu, en voi muistaa nähneeni ketään muuta miestä luonani kuin teidät, niin epäilen kuitenkin, että välillämme on mitään sukulaisuutta; jos olisin teidän poikanne tai vaikkapa vain kaukainen sukulaisenne, niin on minusta selvää, että minulle antamanne kasvatus olisi ollut aivan toisenlainen kuin se, jonka teidän nimenomaisen määräyksenne mukaan nyt olen saanut."