"Mitä tarkoitat, onneton? Mitä nuhteita aijot antaa minulle?" ukko keskeytti vihaisin elein.
"Älkää keskeyttäkö minua, Tiikerikissa, antakaa minun sanoa ajatukseni kokonaan", meksikolainen vastasi surullisesti. "Minä en nuhtele teitä ollenkaan, mutta aina siitä saakka kun te pakotitte minut don Fernando Carrilin nimellisenä sekaantumaan sivistyksen pyörteisiin, olen vastoin tahtoani ja luultavasti vastoin teidänkin tahtoanne saanut tietää koko joukon asioita, silmäni ovat avautuneet; olen käsittänyt kahden sanan merkityksen, joiden sisällöstä en tähän asti ole tiennyt mitään. Nämä eivät ole muuttaneet luonnonlaatuani, vaan kyllä sitä valoa, missä tähän asti olen katsellut asioita ja oloja, sillä jossakin tarkoituksessa, jota en voi enkä tahdo aavistaa, te olette aina varhaisimmasta lapsuudestani asti koettanut minussa kehittää kaikkia pahoja, sydämessäni itäviä intohimoja ja huolellisesti tukahduttaa kaikki hyvät ominaisuudet, joita minulla, ellei tuota järjestelmää olisi käytetty, olisi kerran ollut. Sanalla sanoen, minä tunnen nyt hyvän ja pahan, tiedän, että kaikki teidän tähänastiset harrastuksenne ovat tarkoittaneet tehdä minusta villipedon. Oletteko onnistuneet? Sen tulevaisuus näyttää. Niistä tunteista päättäen, jotka kiehuvat sydämessäni, puhuessani kanssanne, pelkään, ettette ole saavuttaneet tavoittamaanne tarkoitusta. Joka tapauksessa en enää tahdo olla orjananne, olen liian kauan ollut aseena kädessänne niiden tehtävien suorittamiseksi, joiden merkitystä en ole käsittänyt. Itse olette yhä uudelleen vakuuttanut minulle, ettei mitään perhesiteitä ollut olemassa yhteiskuntien luonnollisessa tilassa, että ne olivat sivistyksen keksimiä mielettömiä ennakkoluuloja, ettei kellään ihmisellä ollut oikeutta pakottaa toista noudattamaan hänen tahtoaan, että voimakas mies oli se, joka kulki läpi elämänsä vapaana, ilman ystäviä ja sukulaisia ja tunnustamatta mitään muuta mahtia kuin oman tahtonsa. No niin, näitä oppeja, joita te niin kauan olette minuun istuttanut, minä alan tästä päivästä lähtien käytännössä toteuttaa, huolimatta siitä olenko minä nyt don Fernando Carril, meksikolainen maanviljelijä, tai Kivisydän, mehiläismetsästäjä. Koroittaen, teidän oman ohjeenne mukaan, kiittämättömyyden hyveeksi, minä otan vapauteni ja itsenäisyyteni takaisin teihin nähden enkä tunnusta enää teille oikeutta vaikuttaa ollenkaan elämääni hyvässä tai pahassa. Minä vaadin tästä lähtien saada seurata omia mielijohteitani, viskatkoon ne minut mihin olosuhteisiin tahansa."
"Mene, lapsi", Tiikerikissa vastasi ivallisesti hymyillen, "tee kuten tahdot. Mutta kuinka tahansa menetteletkin, niin sinä kuulut kuitenkin minulle, tahdot tai et. Sen saat nähdä varsin pian. Mutta minä en ole vihainen sinulle siitä, että olet siten lausunut mielipiteesi. Et sinä ole puhunut, vaan intohimosi. Minä olen vanha, Fernando, mutta en niin vanha, että olisin unohtanut nuoruuteni. Rakkaus on valloittanut sydämesi. Kun se on kokonaan sinut kärventänyt, niin sinä palaat taas erämaahan, sillä silloin sinä vasta oikein käsität minkälaista todellisuudessa on se elämä, johon olet astunut, sinä taitamaton lapsi parka! Ettei mies ole siinä maailmassa muuta kuin höyhen, jota intohimojen tuuli heittelee joka taholle, ja että se, joka luulee olevansa väkevin, tulee rakkauden heikontavan tuulen puhaltaessa yhtä heikoksi kuin luomisen heikoin ja kurjin olento. Mutta riittää jo siitä. Sinä tahdot olla vapaa, ole sitten; mutta ensiksi sinun on tehtävä minulle tarkka tili siitä tehtävästä, jonka olen sinulle antanut."
"Olen valmis tekemään sen. Menkää minun puolestani noiden vaquerojen luo. Tämä timantti", hän lisäsi, vetäen sormuksen sormestaan, "on oleva passina. He ovat varuillaan, kun näytätte tämän sormuksen, niin he tottelevat teitä kuin minua itseäni."
"Missä nuo miehet tavallisesti oleskelevat?"
"Te tapaatte heidät parhaiten pienessä kapakassa uudessa San-Lucarin kylässä. Mutta aijotteko todellakin uskaltaa lähteä presidioon?"
"Epäilemättä. Nyt vain sananen: voinko minä, huolimatta siitä mitä äsken sanoit minulle, luottaa sinuun, kun toiminnan hetki on tullut?"
"Kyllä, jos se, mitä aijotte tehdä, on oikein."
"Ahaa! Sinä alat jo asetella ehtojasi."
"Olenhan sanonut sen teille! Tahdotte kenties mieluummin, että pysyn puolueettomana?"