"Sitäkin paremmin kuin minä olen teitä turvaamassa ja tulen avuksenne, jos tarvitaan."
"Ennen kaikkea täytyy suojella doña Hermosaa. Ah, minua onnellisempana te, don Estevan, voitte alituisesti vartioida häntä vuorokauden joka hetki."
"Erehdytte, ystäväni, minä aijon muutaman tunnin kuluttua esitellä hänet teille."
"Teettekö niin todellakin?" hän huudahti iloissaan.
"Kyllä, teen varmaan niin, sitäkin suuremmalla syyllä, koska johtaaksemme helpommin Tiikerikissan harhaan teidän täytyy olla tuttavallisissa väleissä haciendassa. Ettekö muista kaikkia hänen pistopuheitaan ja salaviittauksiaan sen rakkauden johdosta, jota hän luulee teidän tuntevan hacienderon ihanaa tytärtä kohtaan, jonka rakkauden hän kehuu aiheuttaneensa teissä, asettamalla tytön teidän tiellenne tahtomattanne ja aavistamattanne."
"Se on totta. Tuo mies varmaankin hautoo jotakin iljettävää suunnitelmaa."
"Epäilemättä, mutta Jumalan avulla panemme sen myttyyn. Nyt pari sanaa."
"Puhukaa, ystäväni, mitä tahdotte tietää?"
"Luuletteko, että tuo rosvo on isänne? Suokaa anteeksi, että teen teille tämän kysymyksen, jonka merkityksen ymmärtänette."
Don Fernando alkoi miettiä ja hänen otsansa kävi syviin ryppyihin hänen hartaasti tuumiessaan. Syntyi muutaman minuutin kestävä hiljaisuus. Hän ajatteli vakavasti, kohottaen viimein päänsä.