Usein nämä karavaanit kohtaavat arrieroja eli muulinajajia, joiden kuormitetut juhdat ravaavat hauskasti, pienen hopeakulkusen kilistessä ensimmäisen muulin kaulassa ja miesten alituiseen huudellessa:
"Hei, muulit!" Tämän huudon toistaa kaikissa äänilajeissa yli-arriero ja hänen peoninsa, jotka ratsastavat muulien ympärillä estääkseen niitä hajaantumasta millekään taholle.
Illan tullen saavat muulinajajat ja härkien ohjaajat kehnon suojan postiasemilla, eräänlaisissa karavaanimajaloissa, joita on rakennettu sinne tänne pampakselle.
Matkavaunut riisutaan ja asetetaan samaan riviin, muulien taakat ladotaan piiriin, jonka jälkeen, jos majala on täysi ja siellä on paljon matkustajia, eläimet ja ihmiset asettuvat samaan leiriin ja viettävät yönsä paljaan taivaan alla, joka sellaisessa maassa, missä pakkanen on melkein tuntematon, ei ole ollenkaan vastenmielistä.
Nyt alkavat nuotiotulten haaveellisessa valossa pitkät kertomukset pampakselta, sekaisin iloisen naurun, laulun, tanssin ja rakkauskuiskuttelujen kanssa.
Kuitenkin on harvinaista, että yö kuluu ilman riidan syntyä härkien ohjaajien ja muulinajajien välillä, jotka luonnostaan ovat vihollisia ja kateellisia toisilleen, ja tavallisesti vuotaa tällöin verta puukonpistoista, sillä veitsi näyttelee aina joskus liiankin tehoisaa osaa noiden ihmisten riidoissa, joiden hehkuvia intohimoja mitkään siteet eivät hillitse.
Sen päivän illalla, jolloin kertomuksemme alkaa, oli viimeinen karavaanimaja Portillo-tiellä, pampakselta Buenos Ayresiin päin, täpötäynnä matkustajia.
Kaksi melkoista muulikuormuetta, jotka kuukausi sitten olivat kulkeneet Alto de Cumbren yli ja asettuneet leiriin Rio de la Cuevan varrelle, lähelle Inka-siltaa, muuatta tämän seudun ihmeellisimmistä merkillisyyksistä, oli sytyttänyt tulensa majan edustalle, kolmen tai neljän karavaanisaattueen viereen, joiden härät makasivat hiljaa ja rauhallisesti ajopelien muodostaman aitauksen sisällä.
Tämä majatalo oli jotenkin suuri polttamattomista tiilistä tehty rakennus, jonka sisäänkäytävän edessä oli suojus, jonkunlainen neljän, maahan istutetun pilarimaisen puun kannattama parveke, kyllin suuri tarjoamaan päivällä suojaa auringon polttavia säteitä vastaan.
Tämän telttakatoksen sisältä kuului häränohjaajien ja muulinajajien laulua ja naurua, johon sekoittui kitaran soittoa, jota vimmatusti hangattiin käden selällä, ja majatalon isännöitsijän terävä ja kirkuva ääni, hänen koettaessaan, vaikka turhaan, nalkuttavalla äänellä tulla kuulluksi melun keskellä ja saada hälinää vaimennetuksi.