Tällöin kuului useain hevosten nopeaa nelistystä, ja kaksi ratsujoukkoa, jotka sukeltautuivat esiin kahdelta aivan vastakkaiselta taholta, pysähtyi aivankuin yhteisestä sopimuksesta talon eteissuojuksen edustalle, sivuutettuaan erittäin taitavasti nuo molemmat leirit; jotka oli järjestetty majatalon eteen ja sulkivat tien sinne.
Näistä joukoista ensimmäinen, johon kuului vain kuusi ratsastajaa, tuli Mendozan taholta; toinen sitävastoin tuli pampaksen keskustasta päin, ja siinä oli ainakin kolmisenkymmentä ratsumiestä.
Näiden molempien joukkojen odottamaton tulo keskeytti aivan kuin taikaiskusta melun, jota isäntä ei tähän asti ollut voinut tukahuttaa, ja kuolonhiljaisuus valtasi melkein silmänräpäyksessä tuon joukkueen, joka hetkinen sitten oli ollut niin iloinen ja huoleton.
Härkien ohjaajat ja muulinajajat hiipivät varjojen tavoin huoneesta asianomaisille leiripaikoilleen, vaihtaen keskenään levottomia silmäyksiä, niin että sali tyhjeni kädenkäänteessä ja isäntä saattoi keveällä mielellä mennä saamiaan odottamattomia vieraita vastaan. Mutta tuskin hän oli ehtinyt ovensa kynnykselle ja silmännyt ulos, kun hänen kasvonsa tulivat kuolonkalpeiksi ja kouristuksen tapainen puistatus värisytti hänen ruumistaan. Melkein kuulumattomalla äänellä hänen onnistui änkyttää Etelä-Amerikassa tavanmukainen tuliaistervehdys:
"Ave Maria purissima!"
"Sin peccado concibida", vastasi karkealla äänellä ankarapiirteinen ja villikatseinen, kookas ratsastaja, joka näytti olevan lukuisamman joukon päällikkö.
Huomautettakoon, että toinen joukko näytti tavallaan ottavan osaa siihen hämmästykseen, joka valtasi majatalon asukkaat, ja se oli huomannut edellisen joukon ennenkuin tämä toisen läsnäoloa aavistikaan; ratsastajat olivat varovasti hiljentäneet hevostensa vauhtia ja niin paljon kuin suinkin pysyttäytyneet varjossa, ollen kaiken todennäköisyyden mukaan varsin haluttomia antaakseen noiden vaarallisten matkatoveriensa, jotka sattuma tai huono onni oli niin epämiellyttävästi työntänyt heidän tielleen, yllättää itseään.
Mutta keitä olivat nuo miehet, joiden paljas näkeminenkin aiheutti yleistä kauhua ja pelästytti kuin lapset tai arat naiset nuo rohkeat erämaanvaeltajat, joiden elämä oli alituista taistelua intiaanien ja villipetojen kanssa, ja jotka usein olivat katsoneet kuolemaa silmiin kalpenematta, niin että he melkein olivat tulleet siihen luuloon, ettei se koskaan heitä saavuttaisi?
Selitämme asian parilla sanalla. Siihen aikaan kun tämä kertomus tapahtui, oli tuon sekasikiön, tuon Neron, jossa ei ollut mitään muuta ihmismäistä kuin ulkonäkö, tuon oppimattoman ja petomaisen karjapaimenen, tuon tiikerin ihmishaamussa, sanalla sanoen Juan Manuel de Rosas'in vihattu ja verenhimoinen hirmuvalta, joka niin kauan oli rasittanut Argentinan maakuntia, vielä kaikkivaltias; ja nämä miehet olivat federalisteja, punaisia, tuon kylmäverisen kurkunkatkaisijan palkkaamia salamurhaajia, jonka nimi tämän jälkeen on herättänyt yleistä inhoa, he olivat, toisin sanoen, tuon kamalan restauradoraseuran jäseniä, joka seura monena vuonna täytti Buenos Ayresin surulla ja on paremmin tunnettu nimellä Mashorca [Mas horca merkitsee enemmän hirsipuita].
Yleisen paheksumisen pakottamana diktaattori sittemmin oli hajoittavinaan tuon seuran, mutta siitä ei tullutkaan mitään, ja aina tuon kauhean hirmuvaltiaan kukistumiseen asti se todella oli olemassa ja jatkoi herransa viittauksesta murhia, raiskauksia ja murhapolttoja kautta koko liittovaltion.